Herkkupertse.

Makea on paheeni,

kakku aina kaunihimpi

Siks päivä olkoon pieni tai suuri,

kakku tekee juhlan juuri !

 

Muutamia kakkukuviakin oli kerennyt jo varastoutua puhelimen syövereihin. Esittelenpä tässä siis muutaman leipomuksen!

 

Ensimmäinen kakku on suklaa-vadelmakakku, minkä tein kanssa-asujan isän syntympäiväksi. Koska päivänsankari on keliaakikko, on kakku luonnollisesti gluteeniton. Pohja on tehty tämän ohjeen mukaan. En ollut täysin tyytyväinen pohjan koostumukseen, sillä se halkeili ja tuntui paistuvan hieman hassusti. Liekö vika sitten tekijässä, mutta toivottavasti parempi onni on myötä ensi kerralla! Ja toisaalta, pohjan pienoista epäonnistumista ei huomannut mehevän kuorrutuksen alta.

 

 

 

Kostutin pohjan maidolla, mihin olin lisännyt hieman vaniljasokeria. Täytteeksi tein vadelmavaahtoa sekä suklaa-rahkaseosta. Suklaarahka ei ollut sen kummempaa, kuin levyllinen sulaa taloussuklaata sekoitetaan (maustettuun) rahkaan. Lopputulos oli tosin hieman vaikeasti hallittava, mutta sain joten kuten levitettyä seoksen pohjan päälle.

 

 

Päälle levitin vispiä ja rahkaa, mihin sekoitin hieman vaniljasokeria ja taloussuklaarouhetta. Pursotuksia varten sekoitin osaan kermasta kaakaojauhetta. Leikkisät dinosaurukset poimin kakun päälle pääsiäissuklaa-alennuksista!

 

 

 

Kakusta tuli mehevä ja melko tumma. Maku oli hyvä, mutta esimerkiksi pienimmät lapset eivät välttämättä pitäisi kyseisestä kakusta. Siksi olikin varsin hyvä asia, että kakkua söivät vain aikuiset ihmiset, joiden suuhun hieman tummempi maku saattaa sopia paremmin!

 

Toinen kakku on kerhonohjaajien kiitoskakku, minkä tein kerhokauden lopuksi. Pohja on tavallinen kääretorttupohja. Välissä on hieman appelsiinimarmeladia sekä vispiä, rahkaa sekä hieman rouhittua taloussuklaata. Päällä on samaa rahkaseosta, suklaata sekä mandariinilohkoja. Reunusta koristavat vielä ranskanpastillit. Ne toivat mukavaa pirteyttä kakkuun, vaikka se muutenkin oli varsin raikas ja keväinen!

 

 

 

Lopussa vielä kuva liian hyvistä korvapuusteista, mitä leivoin eräänä iltana. Mieleni oli jo pitkän aikaa tehnyt pullaa ja viimein päätin tarttua härkää sarvista ja leivoin pellillisen. Hyvä niin, sillä lopputulos oli varsin herkullinen ja liian suuri määrä pullaa kotona voisi koitua kohtaloksi... Ohjeen nappasin täältä ja sen kirjoitan nyt tähän auki:

 

3 desiä maitoa

30 grammaa hiivaa

1 teelusikallinen suolaa

1 desi sokeria

2 teelusikallista kardemummaa

1 kananmuna

8-9 desiä puolikarkeita vehnäjauhoja

75 grammaa voita tai margariinia

 

Voiteluun kananmunaa

 

• Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon
• Sekoita joukkoon suola, sokeri, kardemumma ja kananmuna
• Lisää jauhot vähitellen, ensin vatkaten, jotta ilmaa sitoutuisi taikinaan
• Alusta taikina hyvin vaivaten ja lisää jauhoja kunnes taikina tuntuu sopivalta
• Vaivaa pehmeä rasva mukaan alustamisen loppupuolella
• Kohota taikina lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi
• Kun taikina on kohonnut, vaivaa ilmakuplat pois
• Leivo pullataikina haluamallasi tavalla, esimerkiksi voisilmäpulliksi tai korvapuusteiksi
• Paista pullat keskitasolla uunissa, 225 asteessa, noin 5-10 minuuttia

Tykkään kovasti tästä ohjeesta, sillä siitä tulee juurikin pellillinen pullaa. Toki riippuu leivonnaisten koosta, mutta "tavallisen" kokoisia pullia saa sopivan määrän. Lisätietona mainittakoon se, että tavallisen sokerin sijaan jos korvapuustin sisään ripottelee fariinisokeria, on maku aivan huikea!

Kakku kahelle. (Gluteeniton)

Oli kerran yksi kakku,

sitten siitä tuli kaksi.

Onko tämän runon sanoissa takku,

vai eikö vaan käy sanaflaksi?

Huhhuijaa. Nyt on tämän kevään viidestä leiristä kaksi leiritty. Niin kuin edellisessä kirjoituksessa sanoin, olin yhden leirin edellisessä ja toisen nyt täällä uudessa. Molemmat leirit olivat mukavia, mutta niiden jälkeen olin kyllä todella puhki. Toisella leirillä jouduin valvomaan yömyöhään ja univelkaa oli melko roimasti, joten kun tulin kotiin olin ihan puhki. Hyvät yöunet sekä etä- ja vapaapäiviksi merkityt seuraavat päivät olivat poikaa ja niiden jälkeen koittanut viikonloppukin tuntui varsin hyvältä ja toivat kaivattua lepoa. Tosin viime yö meni kuitenkin hieman huonosti, sillä pikkuinen koiranretkumme Elma köhi ja kakoi koko yön ja me heräilimme sitä useaan otteeseen silittämään ja rauhoittelemaan. Aamulla soitto eläinlääkäripäivystykseen antoi meille vastauksia kysymyksiimme ja taudinkuvaksi napsahti kennelyskä. Sitä on kuulemma paljon liikkeellä täällä meidän asuinalueella (ja ilmeisesti ympäri Suomen) eikä koiraköhään ole mitään suurempia vippaskonsteja, jotta taudin saisi nopeasti hoidettua pois. Lepoa ja rentoa oloa siis vaan, niin olo paranee itsestään.

Toisella hiihtoloman leirillä teemana olivat olympialaiset. Pidin leirillä teemaan liittyen ryhmäkisat, joihin askartelin palkinnoksi mitaleja. Kuvaa en niistä tietenkään tajunnut ottaa, mutta värikkäistä kartongeista, tusseista, lumihiutaletarroista sekä vihreästä lastusatiininauhasta tuli ihan kivoja mitaleja lapsille palkinnoksi. Mitalien innoittamana suunnittelin myös seuraavaa leipomustani. Suomi lähti olympialaisiin ilman mitalitavoitteita, joten oli todella huikea yllätys, miten monta mitalia sieltä lopulta napsittiinkaan mukaan! Vaikka itse en olekaan sen suurempi penkkiurheilija, innostuin olympiakisoista kanssa-asujan seurassa niitä ihmetellen. Jossakin vaiheessa hämmensin itseäni sillä, että miltei myöhästyin työpalaverista, kun kuuntelin radiosta naisten sprintin finaalia... Loppujen lopuksi kun käytinkin melkolailla aikaa kisojen ihmettelyyn, päätin että mitaleita on syytä juhlia kakun kanssa!

Leivoin kakkupohjan tämän, jo hyväksi havaitun ohjeen mukaan. Tällä kertaa levitin taikinan kahdelle pellille tasaisesti ja sain leikattua pohjat kahdeksaan osaan. Kostutin kakun maidolla, mihin olin sekoittanut hieman vaniljasokeria. Täytteeksi levitin soseutettuja mustikoita, joiden värin lisäbuustaamiseen käytin hieman sinistä pastaväriä. Mustikoiden päälle levitin tuttua ja turvallista vispikerman ja rahkan seosta. Käytin seokseen puolet tavallista rahkaa ja puolet Valion vaniljarahkaa. Vispiä lisäsin noin kaksi desiä. Käärin kakun kasaan ja laitoin voipaperipaketissa kuvun alle odottamaan seuraavaa päivää.

Aamulla minulla oli kuitenkin ongelma! Olimme sopineet menevämme katsomaan puolisoni kummityttöä. Päätin aika äkisti, että haluaisin viedä mukana jotakin syötävää, kunnes tajusin että aikaa leipomiseen ei ollut. Kakku huuteli jääkaapissa, mutta ajattelin sen olevan hieman liian iso neljälle ihmiselle. Lisäksi olimme kutsuneet puolisoni vanhemmat (mitali)kahveille kiitokseksi siitä, että he olivat ottaneet Elman maalle juoksemaan hiihtolomaviikon ajaksi. Samainen kakku huuteli kaapissa uudestaan ja pohdin kuumeisesti mitä tekisin... Tattaraa, ratkaisu ongelmaan oli mielessä äkkiä: kakku puoliksi ja silti riittää kaikille! Tämä myös antoi mahdollisuuden koristella molemmat puolet eri tavalla ja pääsin kokeilemaan visioitani suklaakoristeiden teosta ja uusista pursotuksista!

Kummivierailulle veimme vispirahkaseoksella päällystetyn kakun, mihin laitoin koristeeksi vielä valkosuklaasta pursottamiani koristeita. Sulatin suklaan mikrossa ja sekoitin mukaan punaista pastaväriä. Sen jälkeen laitoin suklaan pakastuspussiin ja leikkasin sen kulmaan reiän pursottelua varten. Jälleen kerran hoksasin liian myöhään, että myös tuo suklaa olisi kannattanut temperoida. Koristeet nimittäin jähmettyivät pakastimessa hyvin, mutta kun asettelin niitä kakun päälle, alkoivat ne todella pian sulaa ja lötkistyä. Samaan ongelmaan törmäsin aikanaan veljeni rippijuhlissa, kun olin tehnyt sinne mustivalkosuklaajuustokakun. Kuumana kesäpäivänä koristeet nimittäin sulivat vielä nopeammin ja ajattelin silloin, että minun on keksittävä keino kuvioiden pelastamiseksi. Lahjakakun kanssa en kuitenkaan muistanut tätä mennyttä ongelmaa ja olin hieman hätää kärsimässä kun vaaleanpunaiset nappulat alkoivat muuttua löllöiksi. Sain ne kuitenkin nopeasti kakun päälle ja kakun takaisin jääkaappiin, joten ongelma ei ehtinyt muodostua kovin suureksi.

Seuraavana päivänä oli sitten virallisen (ja alkuperäisen suunnitelman mukaisen) mitalikakun koristelu. Peittelin kakun taas kerran vispillä ja rahkalla. Pursotukset tein samalla seoksella ja sinisen värjäsin pastavärillä oikeanlaiseksi. Koristeeksi sulattelin taas suklaata ja huoh ... En hoksannut temperoida suklaata! Hieman naureskelin itselleni, sillä edellisenä päivänä olin manannut samaa kämmiä ja päätin, että huomenna korjaan asian. Siinä sormet sinisenä koristeita kakulle nostellessani ajattelin, että seuraavalla kerralla suklaakoristeita tehdessäni minun on pakko muistaa temperointi. Suklaakoristeiden lisäksi ripottelin päälle kultaisia ja hopeita kuulia, mitalien värien takia tietenkin. Kaupasta en löytänyt pronssisia koristeita, mutta luotin lapsena tekemääni johtopäätökseen: kulta ja hopea yhdessä tekevät pronssia, joten sama logiikka sai päteä myös tässä kakussa.

Kakuista tuli hyvät. Sisältöhän molemmissa oli sama ja koristeluissakin käytin melkolailla samoja elementtejä, joten mautkin olivat lähellä toisiaan. Ainoa mikä minua hieman harmitti, oli se että käytin mustikoina pensasmustikoita. Vaikka soseutin niitä, silti ne tuntuivat paikoin vain isoilta riekaleilta kakussa. Eikä niiden makukaan kyllä yllä tavallisten metsämustikoiden tasolle, vaikka eivät isot pensasmustikatkaan pahoja ole. Ensi kerralla haluan kuitenkin käyttää tavallisia mustikoita ja mieluiten vielä sellaisia, mitä olen itse metsästä nyppinyt pakkaseen! Kakkujen koristelut olivat myös ihan okei, vaikka molempia lopputuloksia katsoessani olinkin hieman kahden vaiheilla siitä, ovatko kakut mauttomia vai eivät. Päädyin kuitenkin siihin, että ihana ja nuoresta iästään huolimatta monesta tiukasta paikasta jo selvinnyt tyttövauva ansaitsi kunnon lällykakun vaaleanpunaisilla hörsötyksillä. Lisäksi työllä ja taistelulla ansaitut olympiamitalit saivat kunnioitusta hurjalla suomisekamelskakoristuksella, mikä puolisoni mielestä oli "niin kamala, että huikea!" Mitä tuosta nyt sitten piti olla mieltä, en ollut ihan varma, mutta pakkoa sanoa: kakku olisi voinut olla vieläkin hurjemman näköinen, jos olisin toteuttanut kaikki koristeluvisioni! Päätin kuitenkin jättää jotakin seuraavaan kakkuun ja mitalikakku koristui sellaiseksi kuin koristui. 

Loppuun vielä kuva laskiaistapahtumasta, missä olin tänään tekemässä kasvomaalauksia lapsille. Sateenkaaret ja hymynaamat olivat suosittuja ja niitä sainkin maalailla monen monta päivän aikana. Kivaa oli, ei voi kieltää!

Valkosuklaalimekakku. (Gluteeniton)

Kakku kruunaa juhlapöydän,

kerää katseet joka suunnasta

Ja kun uusia makuja kokeilen ja löydän,

on yllätys aina kakun maussa.

 

Samaisille synttäreille, minne tein lahjaksi rautalankaenkelit, tein myös täytekakun. Soittelimme äitini kanssa ja kysyin, onko heillö tarkoitus järjestää juhlia syntymäpäivien kunniaksi ja hän kertoi luvassa olevan ihan pienimuotoiset juhlat. Ilmoitin heti halukkuuteni tehdä täytekakku juhlapöytään ja äitini suostui tähän mielihyvin. Itseasiassa ilmoitin, että tekisin kakun joka tapauksessa, oli juhlia tai ei. Nyt meidän ei kuitenkaan tarvinnut syödä kakkua vain oman perheen voimin, vaan saimme nauttia siitä muiden lähisukulaisten kanssa.

 

 

Pidän leipomisesta kovin ja olen innokas kokeilemaan uusia juttuja. Nykyään teen myös monet leivonnaiset gluteenittomina, sillä lähipiiristäni löytyy muutama keliaakikko. Myös äitini serkulla, eli toisella juhlasankarilla, on keliakia, joten oli luontevaa tehdä kakku gluteenittomaksi. Moni kokee gluteenittoman leivonnan hankalaksi, mutta itse en koe sitä yhtään sen hankalammaksi tai helpommaksi kuin tavallisilla jauhoilla leipomista. Toki gluteenittomat leivonnaiset kohoavat hieman vähemmän kuin esimerkiksi vehnäjauhoista tehdyt, mutta kunhan malttaa vatkata ainekset tarpeeksi kuohkeiksi, ei suurta ongelmaa synny. Ja ohje, millä tein tämän kakun, osoittautui todella hyväksi. En tiedä oliko syy tomusokerissa, mitä ohjeessa käytettiin tavallisen sokerin sijaan, mutta joka tapauksessa pohja kohosi vallan muhkeaksi ja kuohkeaksi. Ohjeen nappasin täältä, mutta kirjoitan sen tähän auki. Näin saan myös omia huomioita kirjoitettua mukaan. (En muuten napsinut kuvia valmistusvaiheesta, vaan ainoastaan valmiista kakusta. Käyttämälläni sivulla on kuitenkin näytetty hyvin esimerkiksi tekniikka, millä kakku kasattiin!)

 

 

GLUTEENITON TÄYTEKAKKU

 

(Tällä ohjeella taikinasta tulee melko iso, niinkuin alkuperäisessä blogissa myös mainitaan. Paistamani pohjat onnistuivat hyvin: paistoin yhden kokonaisen pellin sekä yhden puolikkaan pellin. Olisin varmasti saanut aikaan kaksi kokonaista pellillistä, jos olisin jättänyt ensimmäisen pellin hieman ohuemmaksi. No, oli miten oli, kakusta tuli sopivan kokoinen ja siitä riitti hyvin 15 hengelle.)

 

6 munaa

(reilu)* 3 dl + 1/2 dl tomusokeria

(reilu)* 1 dl gluteenitonta jauhoa

(reilu)* 1 dl perunajauhoa

(reilu 1tl taikinanparannetta)**

3 tl sitruunanmehua

1 tl leivinuahetta

1/4 tl suolaa

* Minä en edes huomannut tuota reilu-osiota ohjeessa, joten laitoin vain desin. Tosin, peruna- ja gluteenittomat jauhot ovat koostumukseltaan niin erilaisia, että en naputellut mittaa tasaiseksi niin kuin kotitaloustunnilla aikanaan vehnäjauhoille tehtiin. Taikinaan meni siis muhkuraiset desit molempia!
 
** Etsin kaupasta taikinanparannetta (käytännössä se siis kai on Psylliumia?). En kuitenkaan moista löytänyt, joten jätin käyttämättä. Kahvipöydässä keliaakikkovieras sanoi, ettei hän ainakaan käytä taikinanparannetta, joten ei sen vaikutus ilmeisen oleellinen ole kuitenkaan.?
 

 

Kostutukseen: sokerivettä tai hedelmämehua. Vedellä laimennettua limemehua, mihin sekoitin mausteeksi vaniljasokeria.

Täytteeksi: vadelmahilloa ja vispikermavaahtoa. Sulatettua valkosuklaata, limen kuorta, valkosuklaa-limerahkaa, vispikermaa.

Kuorrute ja koristelu: kermavaahto ja persikat Valkosuklaa-limerahkaa ja vispikermaa, valkosuklaarouhetta ja limen kuorta.

 

 

POHJA  

• Erottele keltuaiset ja valkuaiset huolellisesti eri kulhoon.
• Vatkaa valkuainen omassa kulhossa suolan kanssa vaahdoksi. Vaahdon kovettuessa lisää (reilu) 1/2 dl tomusokeria ja jatka vatkaamista kunnes vaahto on kovaa. Lisää loppuvaiheessa sitruunamehu ja vatkaa vielä mehu sekaisin vaahtoon.
• Vatkaa keltuaiset ja (reilu) 3 dl tomusokeria eri kulhossa vaahdoksi.
• Lisää keltuaisvaahdon sekaan kolme isoa lusikallista valkuaisvaahtoa varovasti käännellen, jottei ilma karkaa vaahdosta ja taikina laskeudu.
• Sekoita kuivat aineet eri kulhossa sekaisin ja lisää ne siivilän läpi taikinaan varovasti käännellen.
• Lisää loput valkuaisvaahdosta ja kääntele varovasti sekaisin.
• Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja levitä taikina tasaisesti leivinpaperin päälle. (Tässä vaiheessa levitin siis taikinan puolelletoista pellille.)
• Paista uunissa 225 astetta noin 8-10 minuuttia
• Kumoa kypsä pohja leivinliinan päälle pöydälle. Peitä toisella leivinliinalla ja jätä jäähtymään.
• Kostuta jäähtynyt pohja haluamallasi tavalla. Itse käytin noin 1/2 desiä limemehua ja hieman enemmän vettä. Sekoitin lisäksi mukaan hieman vaniljasokeria.

Tässä vaiheessa aloitin oman soveltamiseni ohjeen suhteen. Tein siis kakun teemalla lime ja valkosuklaa. Pidän kakuista, mitkä eivät ole liian makeita, vaan niissä on sopivassa suhteessa makeaa ja jotakin raikasta ja/tai kirpeää. Lime on yksi suosikkimauistani, joten sen valinta oli helppo. Valkosuklaan se pelaa varsin hyvin yhteen, joten toinenkin maku löytyi helposti. Niin .. ja ehkäpä limen valintaa saattoi vaikuttaa myös sen täydellinen väri!

TÄYTE

 

Täytteen kanssa meinasin olla hieman pulassa. Tarkoitukseni oli siis sulattaa valkosuklaata, värjätä se vihreällä elintarvikevärillä ja levittää kakkupohjan päälle. En kuitenkaan hoksannut, että nestemäisellä värillä ei välttämättä saa värjättyä suklaata (ainakaan jos se ei ole jo täysin sulanut). Hölväsin siis väriä puoliksi sulaneeseen suklaaseen ja se meni ihan kökköräiseksi. Koska minulla ei ollut enempää suklaata eikä kattilassa ollut suklaa mennyt varsinaisesti pilalle, mietin nopeasti miten jatkaisin sen työstämistä. Kippasin suklaat kulhoon, iskin hetkeksi mikroon ja sulatin notkeammaksi. Sen jälkeen lisäsin sekaan hieman vispikermaa ja vatkasin. Seos jäi aika löysäksi, joten heitin mukaan hieman vaniljakreemijauhetta ja vatkasin lisää. Seos muuttui hieman jämäkämmäksi, joten päätin sitten antaa sen olla. Levitin vihreän suklaan kakkupohjalle, minkä olin kostuttanut limellä ja vedellä.

 

Suklaan lisäksi laitoin täytteeksi myös vispikermaa ja rahkaa. En tykkää käyttää kuohukermaa kakkujen teossa, sillä on mielestäni jotenkin hankalaa ja vaikeasti asettuvaa. Vispikerma ja rahka muodostavat tarpeeksi napakan vaahdon eikä se myöskään ole liian makeaa. Tähän kakkuun sekoitin täytteen tälläisistä aineista:

 

 

3 desiä vispikermaa

purkillinen valkosuklaa-limerahkaa

yhden limen kuori raastettuna

 

• Sekoita vispikerma löysäksi vaahdoksi
• Lisää rahka ja sekoita lisää
• Raasta mukaan limen kuori. Lime kannattaa pestä huolellisesti kuumalla vedellä, niin sen pinnasta lähtevät pois kaikki pöpöt ja liat.
• Vatkaa seos napakaksi vaahdoksi ja levitä se suklaakerroksen päälle.

Seuraava vaihe oli kakun tekemisen hauskin mutta myös hankalin. Tosiasiassa työ ei varmaankaan ole lainkaan hankala, mutta itse sain aikaan aikamoisen sotkun. Jokatapauksessa, kakku siis kasattiin eri tavalla kuin ennen olin kokeillut. Olen jo pitkän aikaa paistanut kakkupohjat pellillä, kuin kääretortut konsanaan, mutta niistä kasatut kakut ovat lähes aina matalia ja leveitä. Nyt löysin kuitenkin keinon saada litteistä pohjista tavallisen kakun muotoinen ja näköinen kakku, joten olihan tätä niksiä koetettava. Rullaus onnistui ihan suhteellisen hyvin, vaikka lopputulos oli hieman muhkurainen kakkupohjan epätasaisuuden takia. Lainaan tähän kuvia toisesta blogista - niistä näkee tekniikan hyvin!

 

 

 

 

Kun kakku on rullattu kasaan, se kääritään voipaperiin ja laitetaan kuvun alla jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää.

 

KORISTELU

 

 Käytin kakun koristeluun samanlaista seosta, kuin kakun täytteeseen. Ainoastaan limenkuorta sain raastettua hieman vähemmän kerman sekaan, sillä kuorrutin kakun kotona ja äitini raastin on jo melkoisen tylsä ja elämää nähnyt kapistus. Ensi vuoden synttärilahjaa odotellessa, äitiseni... Lisäksi vatkasin sekaisin viisi desiä vispikermaa kolmen sijaan, jotta sain tarpeeksi vaahtoa pursoturkoristeluun. Unohdin oman pursottímeni kotiin, mutta onneksi äiti käänsi nopeasti leivinpaperista minulle paperipursottimen!

 

Koristelin kakun niin, että levitin vaahtoa ensin koko kakun päälle. Sen jälkeen tein koristepursotukset kakun päälle ja levitin pilkottua valkosuklaata kakun päälle. Lopulla kermalla pursotin reunaan kiekuroita ja heittelin (kyllä, heittelin) loput suklaanpalat reunoihin. Päälle leikkasin vielä limen kuoresta suikaleita, mitkä korvasivat pois jäänyttä kuoriraastetta. (Äitini ja hänen serkkunsa kysyivät miksi kakun päälle on pilkottu purjosipulia. Eh.)

 

Kakusta tuli todella hyvää! Myös kasaamisessa käytetty rullaustekniikka oli mukava tapa kasata kakku, sillä mielestäni ns. kakun näköiset kakut ovat usein joissakin tilanteissa näyttävämpiä kuin litteät ja leveät kakut. Kakkuun tuli leikatessa myös hauskat pystyraidat, mitkä olivat myös hauska yksityiskohta. Koristelukin onnistui mielestäni ihan hyvin ja positiivisia kommentteja kuulin myös kahvipöydässä!