Nakkijuttu.

Nopeasti, pikaisesti

jotain helppoa syötävää

Kauli, täytä, uuniin heitä

kohta katoaa nälkä tää

 

Viime torstaina kokkikerhossa tehtiin lasten kanssa nakkipiiloja! Käytännössä nakkikset taitaa olla yksi helpoimmista ja nopeimmista herkuista tehdä, sillä ainekset löytyvät valmiina kaupasta eikä mitään erityistä tarvitse itse valmistaa tai valmistella. Kaiken lisäksi nakkipiilot ovat hyvänmakuisia ja maistuvat monille, joten ne saa nopeasti valmistettua vaikkapa lasten synttärijuhlien herkkupöytään!

 

Kuvia piiloista minulla ei ole, mutta ohjeistus on varsin helppo: Tarvitset paketin lehti- tai voitaikinaa sekä nakkeja, ketsuppia, kananmunan sekä halutessasi esimerkiksi seesaminsiemeniä! Levitä levyt hetkeksi aikaa sulamaan leivinpaperin päälle ja kun ne saa helposti leikattua puoliksi voiveitsellä, ovat ne tarpeeksi sulia valmistukseen! Sipaise taikinalevyille ohut kerros ketsuppia ja aseta nakki neliön muotoisen taikinalevyn toiseen reunaan. Kääri taikina napakasti nakin ympärille ja painele saumakohta tiukasti kiinni. Aseta valmis rulla leivinpaperille sauma alaspäin ja voitele kananmunalla. Ripottele päälle seesaminsiemeniä ja voilá - rulla on valmis uuniin. Paista 225 asteisessa uunissa, keskitasolla 10-15 minuuttia.

 

 

Innostuin pitkästä aikaa nakkipiilojen hienoudesta ja halusin tehdä niitä myös kotona! Jääkaapissa oli kuitenkin hieman nahistunutta paprikaa ja sipulia, joten ajattelin laittaa niitäkin mukaan. Silloin muistin ihanassa, rakkaassa Höyterissä usein maistellut pitsarullat! Ne ovat siis sivistyneempi versio nakkipiiloista, mutta silti aivan todella hyviä nekin. Hetken aikaa mietin, millä keinoilla lähtisin niitä askartelemaan ja pikaisen googlettelun avulla sain homman käyntiin!

 

Pitsarullat

 

 paketti lehtitaikinaa

nakkeja (tai tonnikalaa, kinkkua, salamia ...)

sekä makusi mukaan täytettä:

 vihanneksia, juustoja, kastikkeita ...

• Levitä taikinalevyt sulamaan leivinpaperille
• Kun levyt ovat sopivasti sulaneet, kauli niitä hieman pidemmiksi ja ohuemmiksi
• Levitä haluamasi täytteet taikinan päälle ja kääri koko komeus rullalle
• Leikkaa rullasta noin 2 sentin paksuisia paloja ja aseta ne pellille, leivinpaperin päälle
• Voitele rullat kananmunalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä
• Paista herkkuja uunissa, 225 asteessa noin 10-15 minuuttia

 

Vaihteeksi olen taas jättänyt kaikki kuvat valmistamisesta pois, mutta valmiista rullista minulla sentään on kuva! Kuvaamisen kanssa piti kuitenkin olla nopea, sillä eräs nimeltä mainitsematon kanssa-asuja oli napsimassa rullia koko ajan! Toisaalta hyvä, että menivät parempiin suihin - eipä niitä kaappiin haisemaankaan ole tarkoitettu!

Suklaasitäsuntätäpiparit.

Makeannälkä hillitön lähtee takuulla

kun sokerit ja rasvat sekoitat kunnolla

Paistat uunissa hetken aikaa

ja taas saat nauttia makujen taikaa!

Olen kotoisin Kotkasta, Kymenlaaksosta. Puhuessani minä olen miä ja sinä on siä. Mennessäni johonkin menen jonnee ja pitkän työpäivän jälkeen toivon, ettei enää tarvitsisi lähteä minnee. Paljon puhuttu jopo-laulu puhuu kyysäämisestä, mutta minä tarskitan! Tapoja puhua ja ilmaista asioita on paljon ja eri murrealueilla kuulee paljon erilaisia tapoja puhua tutuista asioista. Yksi suurimmista aiheista mistä ystävieni kanssa väännän yhä edelleen ja edelleen ovat piparit! Tai siis keksit, jos pussin tai paketin kyljestä lukee, huokaush. Minulle kuitenkin kaikki makeat piparit, keksit, pikkuleivät, mitkä tahansa, ovat pipareita. Erikseen ovat, tottakai, joulupiparit. Minun on todella vaikea edes yrittää puhua kekseistä, sillä se ei vaan sovi suuhuni! Myös kirjoittaminen tuntuu hankalalta, joten nyt esittelen teille aivan huikean hyvän PIPARIohjeen. Tällä ohjeella olen tehnyt leipomuksia jo useamman kerran ja suorastaan rakastan valmiiden pipareiden koostumusta: hieman sitkeä, pehmeä ja suussasulava. Saanko esitellä:

Suklaasitäsuntätäpiparit

n. 40 kappaletta

 

225 grammaa voita

2 desiä sokeria

2,5 desiä fariinisokeria

2 kananmunaa

7 desiä jauhoja

2 teelusikallista soodaa

2 teelusikallista leivinjauhetta

1 ruokalusikallinen vaniljasokeria

 

Maun mukaan sattumia, esim.

 

Suklaata

Kuivattuja marjoja

Rusinoita

Karkkimurskaa ...

 

TAIKINA

• Sekoita vatkaimella pehmeä voi ja sokerit
• Vatkaa mukaan kananmunat yksi kerrallaan
• Sekoita kuivat aineet keskenään ja vatkaa ne kepeästi mukaan
• Lisää haluamasi sattumat. Minä käytin pienen levyn (100 grammaa) valkoista suklaata sekä yhteensä n. 1,5 desiä karpaloita ja puolukoita. Enemmänkin olisin kyllä voinut laittaa, sillä nyt sattumia on kyllä aika vähän..
• Leivo taikina pieniksi palloiksi leivinpaperin päälle. HUOM. Pallot leviävät uunissa, joten jätä tarpeeksi suuret välit niille. Jos kuitenkin laitat pallot hieman turhan tiiviisti, voit tehdä niin kuin minä tein...
• Paista pipareita 175 asteisessa uunissa noin 15-18 minuuttia. Kun otat piparit uunista, anna niiden jäähtyä hetken aikaa ja nostele ne sitten ritilän päälle jäähtymään loppuun asti.

 

 

Niin ... minä siis kyllä muistin, että pallot leviävät uunissa, mutta silti asettelin ne melkoisen tiuhaan leivinpaperille. Niiden paistuessa katselin uuninluukusta ja totesin siellä paistuvan miltei koko pellin levyinen piparikenttä. Visioni kauniista, sopivan kokoisista ja ennenkaikkea pyöreistä herkuista hajosi ilmaan saman tien. Hetken aika asiaa pohdittuani en kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan, vaan etsin kaapista pursotusputkeni yhden suuttimen. Kun nostin pellin pois uunista, painoin suuttimen avulla pehmeästä levystä kauniita, pyöreitä pipareita! Niistä tuli itseasiassa niin kivoja, että päätin ensi kerralla asettaa suoraan taikinapallot lähelle toisiaan, jotta saan napsittua kivoja pyöryläisiä ilman "apuamitänytteen!"-pohdintaa!

 

 

 

Annoin pipareiden levätä ritilällä yön yli ja seuraavana päivänä ladoin ne piparirasiaan. Kaunis, vaikkakin hieman jouluinen, rasia on mummoni vanha. Rakas mummoni kuoli viime heinäkuussa. Kyseinen rasia on nostettu mummolassa pöydälle vuosien ja taas vuosien ajan ja sen sisältä on aina löytynyt jotakin herkullista. Jo pitkän aikaa ennen mummoni kuolemaa olin miettinyt, että juuri sen rasian haluaisin saada itselleni kun hänestä aika jättää. Niinpä kummitätini, mummon viidestä lapsesta toiseksi nuorin, toi sen minulle joulukuussa syntymäpäivälahjaksi. Hassua, miten niin tuttu asia, mitä on katsellut vuodesta toiseen, näyttää kuitenkin kovin erilaiselta kun nostan sen meidän keittiönpöydällemme. Sama tunnelma siitä kuitenkin huokuu ja muisto rakkaasta mummosta elää suloisen lämpimänä minun keittiössäni! Voi mummo, miten sinua kaipaankaan!

 

 

 Ps. Kuvissa näkyvät sormet ovat kanssa-asujan. Hänen piti ihan väkisin päästä närppimmään ja tökkimään. Annoin sitten luvan yhdelle hapsiais-kuvalle. Aww. 

Ressipallo.

Pengo kaapista ilmapallot,

elmukelmut ja vanhat jauhot

ja askartele stressin helpottajat,

värikkäät mielen muljuttajat.

 

Kerhoaskarteluista päivää! Tällä viikolla puuhakerhoissa askarrellaan stressipalloja ilmapalloista! Itse olen tehnyt moisia pallukoita ensimmäisen kerran lapsena leirillä ja muistan askartelun olleen kiva ja lopputuloksen vielä kivempi: kukapa ei palloista tykkäisi? Ja kun tuotos on vielä ihanan pehmeä ja mutisteltava, on riemu taattu. (Ainakin minun mielestäni, en sitten nykylapsista tiedä...)

 

Pallojen tekeminen on todella helppoa ja tarvikelistakaan ei päätä huimaa. Itse puuhasin mallipallon noin viidessä minuutissa, välineinäni sakset, kelmurulla, pussillinen vanhoja jauhoja sekä kaksi ilmapalloa. Tällä kertaa otin työvaiheista myös kuvia (!!!), joten voin havainnollistaa askartelun vaiheet tässä. Tosin kuvien hyöty ei välttämättä ole millään tavalla merkittävä, sen verran helposti vaiheet saa myös selitettyä sanoin. MUTTA kuvat te saatte, hahhaa.

 

Ensin leikkaa kelmusta kaksi samankokoista neliötä/nelikulmiota, kooltaan n.14 x 14 cm. Ihan tarkkaan näitä nyt ei tarvitse mitata kuitenkaan. Sen jälkeen laita toisen kelmun keskelle noin desin verran jauhoja. (Tosin mitä isomman pallon haluat tehdä, sitä enemmän tarvitset jauhoja. Valmiin pallon koko riippuu, luonnollisesti, ilmapallon koosta.)

 

 

Kääri jauhot kelmun sisälle ja laita pallero toisen kelmun päälle niin, että "avoin puoli" on vasten toista kelmua. Kääri sitten toinenkin kelmu pallon päälle ja muotoile siitä pallo.

 

 

Leikkaa ilmapalloista pois kapea osa. Tarvitset siis kaksi ilmapalloa, jotka molemmat ovat pyöreän mallisia.

 

 

Venytä toinen pallo jauhopallon päälle. Tässä saatat tarvita hieman apua, vaikka homma luonnistuu  yksinkin vallan mainiosti. Kun ensimmäinen pallo on sujautettu jauhopussin päälle, venytä myös toinen ilmapallo työsi päälle. Aseta pallo niin, että edellisen pallon suuaukko jää toisen pallon alle.

 

 

Valmiissa pallossa alempi pallo pilkottaa hieman päällimäiseen palloon leikatusta reiästä. Jos siis haluat ainoastaan yksivärisen pallon, käytä askartelussa samanvärisiä palloja. Minä kuitenkin pidän toisen pallon tuomasta väriläiskästä, joten käytin kahta eriväristä ilmapalloa!

 

Niin joo! Jos haluat opetella jonglööraamaan, nämä pallot ovat siihen varsin oiva välineistö! Pallot ovat sopivan kokoisia eivätkä ne tee lattiaan lommoja, jos ne sattuvat putoamaan korkealtakin! Ainakin Taika-Petteri on muuten opettanut minua jonkkaamaan tälläisilla palloilla - ovat siis ihan ammattilaistenkin suosiossa!

Mukikakku.

Pengot kaapit ja kaikki laatikot,

mut mistään et apua herkkunälkään saa!

Ei hätää, kaiva esiin jauhot ja kaakaot

ja suklaakakku pian mikrosta putkahtaa!

 

Muistan kun lapsena teimme naapurin tytön ja isosiskoni kanssa suklaakakkua mikrossa! Olin hämmentynyt ja kummissani, sillä mieleeni ei ollut tullutkaan se, että myös mikrossa voisi paistaa jotakin! Resepti oli aina vähän sinne päin ja joka kerta kakku taisi olla koostumukseltaan erilainen... Hyvää se kuitenkin aina oli ja vielä parempaa, kun päälle tehtiin sulatetusta margariinista, sokerista ja kaakaosta kuorrute. Sen keittiökokeilun jälkeen teimme kakkua monta kertaa kotonakin ja joka kerta koostumus oli kotonakin aina eri. Jossakin vaiheessa mikrokakkuilumme lopahtivat (olisko äidillä ollut osaa tässä - teimme kakkua kuitenkin aika usein...). Joka tapauksessa kokkailu oli hauskaa ja helppoa ja omnom, niin hyvää.

 

Taikinavaiheessa mukien sisältö on jokseenkin kyseenalaisen näköinen...

 

Jokin aika sitten muistin tämän mikrokakun ja yritin pohtia, mitä kaikkea kakkuun laitettiin! Jauhoja, sokeria ja rasvaa sekä tietysti kaakaota, mutta esimerkiksi kananmunan lisäyksestä tai lisäämättömyydestä minulla ei ollut hajuakaan! Etsin netistä apua ja niin vain ihmeellinen ystävämme Google auttoi jälleen! Saanko esitellä; suklainen mukikakku!

 

Alkuperäinen ohje täältä, mutta kirjoitan sen kuitenkin tähän auki. Herkkuhimoissan ei tarvitse räpeltää mitään linkkejä auki vaan voi suoraan katsoa tästä ohjeen.

 

MUKIKAKKU

(Tällä ohjeella taikinaa riittää yhteen kakkuun. Jos haluat useamman kakun, kerro ainesten määrä mukien määrällä ja jaa sitten taikina tasaisesti mukeihin.)

4 rkl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
3 rkl kaakaojauhetta (laitoin leivontakaakaota)
3 rkl maitoa
1 rkl öljyä
1 muna
1/4 tl suolaa
1/4 tl leivinjauhetta

- Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja kaada taikina mikron kestävään kuppiin.

- Laita mikroon ja mikrota. Paistoaika riippuu mikrosi tehosta, mutta 50-90 sekuntia on melko passeli aika.

- Tarkista kakun koostumus 50 sekunnin jälkeen ja jatka, jos et ole tyytyväinen.

- Tarjoa kakku lämpimänä.

 

Mukit mikrosta tulleina! Vieläkään en kyllä tuosta ulkonäöstä menisi liikoja toivomaan.

 

Minä koristelin vielä annoksemme jäätelöllä ja strösseleillä. Viipaloin ihan tavallisen vaniljapuikon ja asettelin palaset kakun päälle. Näissä kakuista tuli hyviä, mutta kuitenkin melko tiiviitä. Hieman lyhyempi paistoaika ensi kerralla voi siis olla paikallaan, niin kakun keskelle jää ihanaa taikinalöröä.

 

Tämä kakku muistutti melkolailla niitä lapsuudessa kyhättyjä leipomuksia, joten voi olla että tätä tulen tekemään toistekin. Ainut mälsyys oli tosiaan kakun tiiviys, mutta sepä onkin sitten ensi kerralla ratkaistava vähemmällä paistolla!

 

Jäätelö- ja strösselihunnun saaneena kakut näyttivät jo paljon paremmilta. Makukin oli varsin hyvä, kun vaniljajäätelö suli ihanasti lämpimällä pinnalla.