Roikkuvat pääsiäismunat.

Kevät on valon ja värien aikaa,

keväällä valo kirkkaana loistaa,

Keväällä aistimme elämän taikaa,

keväällä sielumme taas levätä saa

 

Yllä oleva runo ei tällä kertaa mainitse sanallakaan esittelemääni askartelua. Tarpeeksi läheltä se kuitenkin liippaa, sillä tekemissäni kartonkimunissa on värejä ja raikkautta yllin kyllin! Kyseessä on jälleen kerran kerhoaskartelu ja mikä sopisikaan paremmin näihin aikoihin, kun pääsiäisaskartelujen aloitus!

 

 

Vuorossa on siis roikkuvat pääsiäismunat! Valmistus on jälleen kerran simppeliä, vaikka taas(kaan) en sitä teille kuvien avulla voi neuvoa. Työvaiheet ovat kuitenkin varsin helpot, joten ohje pääsiäsimuniin tulee kirjallisesti.

 

Tarvitset askarteluakartonkia. Minä käytin töistä löytyneitä jämäpaloja Tilda-lehtiöstä sekä pahvisälälaatikosta. Lisäksi tarvitset nauhaa, nitojan sekä kynän ja sakset. Tarvitset mahdollisesti myös liimaa, jos haluat liimata joitakin koristeita askarteluusi. Jos et halua piirtää munan mallia suoraan kartongille, varaa itsellesi myös paperia, mistä voit leikata mallin.

 

Yhtä koristetta varten tarvitaan neljä samankokoista kartonkimunaa. Kun osat on leikattu, taita ne keskeltä kahtia (pituussuunnassa) ja nido pystypäin kiinni toisiinsa. Tämän jälkeen aseta haluamasi nauha kiinni niistä väleistä, mistä näet niitit, ja solmi päät yhteen yläreunaan. Nyt voit halutessasí koristella pääsiäismunaa lisää, ellet ole tyytyväinen kartongin kuosiin ja väreihin. Lopuksi levitä hieman munan "siipiä" niin, että siitä tulee kauniin muotoinen! Tadaa, näin helposti tuli valmista ja kaunista!

 

Ps. On muuten taas hiiskatin sameita kuvia. Tosin, kuvauksessa käyttämäni sählymailateline ei välttämättä ollut ihan kaikkein stabiilein, joten kuvauksissa kohteet heiluivat eestaas ihan miten sattuu.

Nakkijuttu.

Nopeasti, pikaisesti

jotain helppoa syötävää

Kauli, täytä, uuniin heitä

kohta katoaa nälkä tää

 

Viime torstaina kokkikerhossa tehtiin lasten kanssa nakkipiiloja! Käytännössä nakkikset taitaa olla yksi helpoimmista ja nopeimmista herkuista tehdä, sillä ainekset löytyvät valmiina kaupasta eikä mitään erityistä tarvitse itse valmistaa tai valmistella. Kaiken lisäksi nakkipiilot ovat hyvänmakuisia ja maistuvat monille, joten ne saa nopeasti valmistettua vaikkapa lasten synttärijuhlien herkkupöytään!

 

Kuvia piiloista minulla ei ole, mutta ohjeistus on varsin helppo: Tarvitset paketin lehti- tai voitaikinaa sekä nakkeja, ketsuppia, kananmunan sekä halutessasi esimerkiksi seesaminsiemeniä! Levitä levyt hetkeksi aikaa sulamaan leivinpaperin päälle ja kun ne saa helposti leikattua puoliksi voiveitsellä, ovat ne tarpeeksi sulia valmistukseen! Sipaise taikinalevyille ohut kerros ketsuppia ja aseta nakki neliön muotoisen taikinalevyn toiseen reunaan. Kääri taikina napakasti nakin ympärille ja painele saumakohta tiukasti kiinni. Aseta valmis rulla leivinpaperille sauma alaspäin ja voitele kananmunalla. Ripottele päälle seesaminsiemeniä ja voilá - rulla on valmis uuniin. Paista 225 asteisessa uunissa, keskitasolla 10-15 minuuttia.

 

 

Innostuin pitkästä aikaa nakkipiilojen hienoudesta ja halusin tehdä niitä myös kotona! Jääkaapissa oli kuitenkin hieman nahistunutta paprikaa ja sipulia, joten ajattelin laittaa niitäkin mukaan. Silloin muistin ihanassa, rakkaassa Höyterissä usein maistellut pitsarullat! Ne ovat siis sivistyneempi versio nakkipiiloista, mutta silti aivan todella hyviä nekin. Hetken aikaa mietin, millä keinoilla lähtisin niitä askartelemaan ja pikaisen googlettelun avulla sain homman käyntiin!

 

Pitsarullat

 

 paketti lehtitaikinaa

nakkeja (tai tonnikalaa, kinkkua, salamia ...)

sekä makusi mukaan täytettä:

 vihanneksia, juustoja, kastikkeita ...

• Levitä taikinalevyt sulamaan leivinpaperille
• Kun levyt ovat sopivasti sulaneet, kauli niitä hieman pidemmiksi ja ohuemmiksi
• Levitä haluamasi täytteet taikinan päälle ja kääri koko komeus rullalle
• Leikkaa rullasta noin 2 sentin paksuisia paloja ja aseta ne pellille, leivinpaperin päälle
• Voitele rullat kananmunalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä
• Paista herkkuja uunissa, 225 asteessa noin 10-15 minuuttia

 

Vaihteeksi olen taas jättänyt kaikki kuvat valmistamisesta pois, mutta valmiista rullista minulla sentään on kuva! Kuvaamisen kanssa piti kuitenkin olla nopea, sillä eräs nimeltä mainitsematon kanssa-asuja oli napsimassa rullia koko ajan! Toisaalta hyvä, että menivät parempiin suihin - eipä niitä kaappiin haisemaankaan ole tarkoitettu!

Ressipallo.

Pengo kaapista ilmapallot,

elmukelmut ja vanhat jauhot

ja askartele stressin helpottajat,

värikkäät mielen muljuttajat.

 

Kerhoaskarteluista päivää! Tällä viikolla puuhakerhoissa askarrellaan stressipalloja ilmapalloista! Itse olen tehnyt moisia pallukoita ensimmäisen kerran lapsena leirillä ja muistan askartelun olleen kiva ja lopputuloksen vielä kivempi: kukapa ei palloista tykkäisi? Ja kun tuotos on vielä ihanan pehmeä ja mutisteltava, on riemu taattu. (Ainakin minun mielestäni, en sitten nykylapsista tiedä...)

 

Pallojen tekeminen on todella helppoa ja tarvikelistakaan ei päätä huimaa. Itse puuhasin mallipallon noin viidessä minuutissa, välineinäni sakset, kelmurulla, pussillinen vanhoja jauhoja sekä kaksi ilmapalloa. Tällä kertaa otin työvaiheista myös kuvia (!!!), joten voin havainnollistaa askartelun vaiheet tässä. Tosin kuvien hyöty ei välttämättä ole millään tavalla merkittävä, sen verran helposti vaiheet saa myös selitettyä sanoin. MUTTA kuvat te saatte, hahhaa.

 

Ensin leikkaa kelmusta kaksi samankokoista neliötä/nelikulmiota, kooltaan n.14 x 14 cm. Ihan tarkkaan näitä nyt ei tarvitse mitata kuitenkaan. Sen jälkeen laita toisen kelmun keskelle noin desin verran jauhoja. (Tosin mitä isomman pallon haluat tehdä, sitä enemmän tarvitset jauhoja. Valmiin pallon koko riippuu, luonnollisesti, ilmapallon koosta.)

 

 

Kääri jauhot kelmun sisälle ja laita pallero toisen kelmun päälle niin, että "avoin puoli" on vasten toista kelmua. Kääri sitten toinenkin kelmu pallon päälle ja muotoile siitä pallo.

 

 

Leikkaa ilmapalloista pois kapea osa. Tarvitset siis kaksi ilmapalloa, jotka molemmat ovat pyöreän mallisia.

 

 

Venytä toinen pallo jauhopallon päälle. Tässä saatat tarvita hieman apua, vaikka homma luonnistuu  yksinkin vallan mainiosti. Kun ensimmäinen pallo on sujautettu jauhopussin päälle, venytä myös toinen ilmapallo työsi päälle. Aseta pallo niin, että edellisen pallon suuaukko jää toisen pallon alle.

 

 

Valmiissa pallossa alempi pallo pilkottaa hieman päällimäiseen palloon leikatusta reiästä. Jos siis haluat ainoastaan yksivärisen pallon, käytä askartelussa samanvärisiä palloja. Minä kuitenkin pidän toisen pallon tuomasta väriläiskästä, joten käytin kahta eriväristä ilmapalloa!

 

Niin joo! Jos haluat opetella jonglööraamaan, nämä pallot ovat siihen varsin oiva välineistö! Pallot ovat sopivan kokoisia eivätkä ne tee lattiaan lommoja, jos ne sattuvat putoamaan korkealtakin! Ainakin Taika-Petteri on muuten opettanut minua jonkkaamaan tälläisilla palloilla - ovat siis ihan ammattilaistenkin suosiossa!

Tunnelmapaloja.

Askartelu on puuhaa suurten ja pienten,

onnistumisen tunne tekee iloisen mielen

 

Ohessa muutamia tunnelmakuvia viikonloppuna olleelta tyttöleiriltä. Suunnittelin sinne aarrearkku-askartelun ja se oli ilmeisesti varsin onnistunut juttu! Tytöt, niin suuret kuin pienetkin, askartelivat aivan huikean kauniita rasioita ja niitä oli oikein ilo katsella!

 

 

 

 

 

 

Lisäksi muutama otos eräänä askarteluiltana tekemistäni korteista. Käytin leimana vessapaperirullaa. Kastoin rullan sormiväriin ja leimailin sen kanssa sydämiä kartonkiin. Leikkasin palat irti ja tein paloista kukkasia ja perhosia. Värikyllästetty kortti on ...no, värikyllästetty kortti!

 

 

 

 

 

 

Lopussa myös pari kuvaa kerhosta, missä muksut tekivät pahviotuksia. Lapset innostuivat askartelusta valtavasti ja tekivät toinen toistaan hienompia taideteoksia! Minun kettuni kalpeni erään tytön tekemän ketun rinnalla: mikä kaunotar!

 

 

 

 

Pahvia, pahvia.

Koskaan en ketuista tarpeekseni saa,

aina ne mieltäni nostattaa

Siksipä ketun taas esittelen teille

sillä minut se sai mielelle iloiselle.

 

 

Uusimmassa Pirkka-lehdessä oli idea hauskasta askartelusta, minkä ajattelin viedä tämän viikon puuhakerhoihin. Aaltopahvista askarreltu ja akryyliväreillä maalattu pahvidinosaurus vaikutti kivalta puuhalta ja päätin tehdä siitä mallikappaleen. Ensin pohdin tekeväni mallin mukaisen dinosauruksen, mutta taas kerran sisäinen kettutyttöni vei voiton ja puuhasin lapsille ihmeteltäväksi pienen repolaisen. En tiedä miksi, mutta ketut ovat aina kiehtoneet minua ja ne ovat suosikkieläinten listallani kärkikahinoissa kissojen ja mäyrien kanssa. Jei!

 

Ketun osat ovat siis aaltopahvia. Sain hyvin käyttöön edellisestä askartelutarviketilauksesta yli jääneen pahvilaatikon! Piirsin osat ensin paperille ja mallien mukaan sitten pahville. Leikkasin palat irti ja maalasin. Niiden kuivuttua leikkelin vielä sopiviin kohtiin lovet, jotta osat saatiin hyvin kiinni. Helppoa ja nopeaa!

 

Mittasuhteuista en sano mitään, mutta voin kertoa että ensin ketun jalat olivat kuin pulleat hevosenkengät. Samoin häntä oli valtava ja vaikka tuuheat ketut ovatkin sööteimpiä ikinä, päätin hieman trimmata jalkoja ja häntää, jotta otus näyttäisi edes hieman sopusuhtaisemmalta. Lopputulos on mielestäni ihan hauska ja siinä se nyt ikkunalaudalla ihmettelee toimistoni sekasotkua!

 

 

 

Kivinen tie.

"Herkkua on siinä monenlaista",

niin me lauletaan jouluna

Mut silloin kun ei aurinko paista,

on herkuttelu sallittu myös niinä aikoina.

 

Tänään on nyt se kovin hehkutettu ystävänpäivä. Omalla kohdallani sen vietto ei ole tosiaan ollut sen kummempaa. Illalla otetaan suunnaksi ne treffit tuon kanssa-asujan kanssa, mutta muuten päivä on kuin yksi muiden joukossa. Lukion kakkosille sattui kyllä kiva päivämäärä Wanhojen tansseille, ne kun heilutaan ja juhlitaan tänään.

 

Ystävänpäivä-teemalla mentiin kuitenkin eilen tyttökerhossa. Olen iloinen siitä, että nyt myös minulla on kerran viikossa kerho ohjattavana. Eilen olin ensimmäistä kertaa lasten kanssa itsekseni ja hauskaa oli. Lapsia oli seitsemän ja päätin, että kaikkien kanssa en yksin lähde edes yrittämään kokkikerhoilua keittiöön. Ostin siis hieman herkkuja napsittavaksi ja nappasin mukaan korttitarvikkeet. Ilta meni rattoisasti viidakkomuroja, kaurakeksejä ja suolatikkuja syödessä. Tytöt saivat aikaan todella hienoja kortteja, joista en ehtinyt ottaa kuvia. Ilokseni sain kuitenkin myös itse muutaman, joista napsin kuvia tähän tekstiin.

 

 

 

Tänään aamulla juhlistin (taino, juhlistin ja juhlistin) tätä päivää kuitenkin niin, että tein ennen töihinlähtöä hieman rocky roadia! Olen kerran aiemmin tehnyt moista herkkua, mutta silloin lopputulos oli hieman mälsä. Laitoin suklaan sekaan liikaa ja liian kovia karkinpaloja, joten palojen natustelu kävi hampaisiin aika kovasti. Tällä kertaa laitoin mukaan pilkottuja "kumikarkkeja", suolapähkinöitä sekä kuivattua mustikkaa. Suklaana käytin puolitoista levyä Pandan maitosuklaata sekä yhden levyn Pandan tummaa suklaata. Suklaan sulatin kattilassa, temperoin ja sen jälkeen sotkin mukaan kaikki herkkusuljut. Nostelin massan silikonimuotteihin ja laitoin pakkaseen jähmettymään. Vartti pakkasessa teki ihmeitä ja tuloksena oli nopeasti jähmettyneitä herkkupaloja!

 

Suklaan temperointiin liittyvät ohjeet löytää linkistä, mutta kerron tähän lyhyesti temperoinnin idean. Itse en ollut moisesta kuullutkaan, ennekuin aloin selvittää miksi itse tehdyt suklaakoristeet- ja konvehdit sulivat käsissä nopeasti. Lisäksi olin aina pohtinut, miksi kaupasta ostetut suklaat ovat aina niin kovin kiiltäviä ja kauniita. Syy selvisi nopealla googlettelulla: kaupan suklaat temperoidaan, jotta ne saavat juuri ne ominaisuudet (sulamattomuus sekä kiiltävä pinta) mitkä halutaan. Vaikka toimenpide kuulostaa hankalalta, sitä se ei tosiasiassa ole. Tarvitse temperointia varten kulhon, missä suklaan sulatat sekä lämpömittarin. Minä tykkään sulattaa suklaan kattilassa ja mittarina käytän ihan tavallista paistomittaria. Toki digitaalinen mittari olisi näppärämpi, mutta tähän asti olen pärjännyt ihan tavallisella mittarilla. Parasta temperoinnissa on se, ettei se vie aikaa sen suuremmin kuin pelkkä suklaan sulatus. Lisäksi lopputulos on tosiaan hieno ja kiiltävä, eikä sotke lainkaan yhtä paljon kuin vain kerran sulatettu suklaa.

 

 

Juuri nyt on kiva ajatus, että kotona odottaa monta suklaasydäntä. Tämä päivä on jollakin tavalla hieman jähmeä ja hankala ja se onkin ehkä yksi lisäsyy siihen, että en ole niin kovin hyvällä ystävänpäivätuulella. Sain tänään kuulla ikäviä uutisia liittyen erään minulle läheiseen nuoreen. Häneltä on löydetty pahassa tilassa oleva syöpäkasvain monine etäpesäkkeineen. Lisäksi lähipiirissäni on muutenkin tullut esiin muutamia hankalia sairauksia ja elämäntilanteita, joten rukouksille on nyt tilaa. Toisaalta kaikki nämä vastoinkäymiset ja hankaluudet muistuttavat siitä, miten tärkeää on pitää rakkaimmistaan huolta ja olla heidän lähellään. Ehkäpä siis minunkin sydämeni voisi hieman heltyä ja tähän loppuun sopisi toivottaa kaikille hyvää ystävänpäivää. Sovitaanko kuitenkin niin, että vietämme ystävänpäivää tästä lähtien joka päivä ja välitämme toisistamme myös muina aikoina, kuin vain tässä helmikuun puolessa välissä?  Niin minä ainakin yritän tehdä, toivottavasti onnistunkin!