Äitienpäiväpuuhia.

Lennä silloin,

kun siihen on mahdollisuus

ja lepää aina,

kun tunnet tuulen kantavan

 

Pitkään aikaan en olekaan kirjoittanut, tylsää! Kaikenlaista olen kyllä askartanut ja puuhaillut, mutta en ole saanut tartuttua tuumasta toimeen, jotta olisin saanut esiteltyä tuotoksia täällä. Aloitan suman purkamisen siis nyt! Kaikki puuhastelut eivät ehkä mene aivan loogisessa järjestyksessä, mutta jostakin on alettava!

 

Esittelyssä äitienpäiväksi tekemäni kortti. Ihana lintu on stanssattu BigShot-leikkurilla. Ostin kyseisen linnun sekä samassa paketissa olevan häkki-stanssin Sinellistä alennuksesta. Edelliseen työpaikkaani ostettiin BS-leikkuri ja ihastuin siihen kovin. Olenkin jo ehkä maininnut, että sain kanssa-asujalta 25-vuotislahjaksi viime joulukuussa kyseisen laitteen ja sen jälkeen olen leikkailut ja kohokuvioinnut myös omassa kodissa! Viime aikoina laitteen käyttö on ollut pienempää, mutta jospa innostus taas saisi vallan.

 

 

 

 

 

Lisäksi mukana myös kuva kukkakimpusta. Vietimme muutaman alakoululuokan kanssa retkipäivää öitienpäivän alla ja askartelimme siellä kestokukkia äitien ja mummojen iloksi. Oma kappaleeni on hieman kärsinyt, sillä se matkusti askartelukassissa ees taa ja jäi siellä muiden tavaroiden alle. Kuvasta saa kuitenkin kiinni askartelun periaatteesta: vihreä kartonki taitetaan leveyssuunnassa kahtia ja se hapsutetaan noin sentin paksuisilla viilloilla. Sen jälkeen kartonki kääräistään ympyräksi ja niitataan kiinni. Koristeet voivat olla kukkia, perhosia, mitä ikinä keksiikään! Askartelu oli helppo ja mukava tehdä, sillä ykkös- ja kakkosluokkalaisetkin ehtivät reilussa puolessa tunnissa valmistaa aivan huikeita kimppuja!
 

 

Maatuskakortit.

Värikkäät vaatteet,

kultaa sekä hopeaa

Siinä tämän kerran teemat

kun kortteja aloin askartaa

 

 

Taas mennään maatuskoiden maailmassa! Ystävällä, jolle jo aiemmin lähetin huovuttamani maatuskan, viettää syntymäpäiviään tässä kuussa. Viime leirillä, kun teinit askartelivat rukouskortteja rauhaisassa hiljaisuudessa, minä en kolmannella kierroksella halunnut enää luottokorttia tehdä. Kävin läpi synttärikalenteria ja muistin maatuska-fanin juhlien olevan tulossa. Askartelin hänelle kuvien vihreän maatuskan ja mielestäni siitä tuli oikein kaunis! Punaisen ja mustavalkoisen mummelin askartelin sitten vapaalla. Niille ei ole vielä ottajaa, mutta ehkäpä saan nekin matkaan...

 

 

Näitä kortteja tehdessäni olin joka kerta hieman epävarma siitä, miten maatuskan naama olisi hyvä piirtää! Vihreän ja punaisen tein muistikuvan varassa, mutta mustavalkoisen hahmon kasvoja piirtäessäni epäonnistuin pari kertaa suuresti! Sen jälkeen hieman etsin vinkkejä netistä ja sain aikaan ihan sievät kasvot (ja huomattavasti vähemmällä stressillä kuin aiemmin). Maatuskat ovat kuitenkin niin herkkiä ja kauniita, ja niiden kasvot ovat aina omaa luokkaansa. Harjoitus tekee mestarin!

 

 

Pakko muuten vielä kertoa, kuinka onnistuin hieman töppäämään ensimmäisen maatuskan kanssa. Tai en maatuskan kanssa, vaan sen kuvan ja kuvan lähettämisen kanssa. Olin siis riemuissani saanut valmiiksi kortin ja halusin lähettää siitä samantien kuvan kanssa-asujalle. Lisäsin kuvan viestiin, kirjoitin tekstiosaan vastaanottajan nimen ja riemuitsin valmistuneesta kortista. Samoilla vauhdeilla lähetin viestin eteenpäin ja samantien huomasin, että olin ajatuksissani laittanut kuvan juurikin kortin vastaanottavalle ystävälle. No, säästyipähän hän sitten yllättymisen ilolta, eh.. Toisaalta, tuskinpa tuo nyt niin maailmaa kaatoi, korkeintaan hieman heilautti. Eipä ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun toheloin viestit juurikin sille ihmiselle, ketä mahdollisesti ajattelin viestiä kirjottaessani.. Tarkkuutta, tarkkuutta! Tuossa kämmissä oli kyllä yksi ihan kiva puolikin; sain laittaa jo reilusti aiemmin kuvat korteista tänne blogiin, jeejee.
 

 

Työvaiheet korteissa eivät olleet kovinkaan hankalat. Ensin leikkasin kartongista maatuskan mallin ja piirsin sen vielä paperille. Paperiversiosta leikkasin kaksi osaa - huivin ja alaruumiin. Niiden avulla piirsin askartelupapereihin kappaleiden osat. Liimasin ne kartongille ja koristelin. Lopuksi leikkasin kasvot ja hiukset ja koko komeuden liimasin kohotarrojen avulla korttipohjaan. Korttipohjat ovat A5-kokoa, jos joku jäi sitä miettimään. Vielä kun keksin jostakin kivat kirjetkuoret, niin saan kortit postiin!
 

Luottokortit.

Ei onnen tarvitse olla suuren suuri,

vaan joskus se mahtuu lompakkoon juuri

Eikä sanoja vaadita yhtään sen enempää

kuin pieneen korttiin saadaan riittämään

 

 

Viikonloppuna olin taas leirillä. Tällä kertaa leiriläiset olivat kuitenkin vanhempia, sillä osallistuin tiimini kanssa isoskoulutusleirille. Isoseksi koulutettavat nuoret ovat siis 15-vuotiaita ja vanhempia, joten meininki on leireillä aivan erilainen kuin lasten kanssa toimiessa. Toisinaan on kuitenkin kivaa vaihtelua, että saa olla myös hieman vanhempien kanssa leireilemässä. Etuna on se, että leiriporukka on kaikin puolin itsenäisempi ja itsensä uskaltaa antaa rentoutua helpommin!

 

 

Lämmin tuuli,

siivenisku hentoinen

kantavat kotiin

väsyneen matkalaisen

 

Missä menet, mitä teet

silti et ole yksin

Käy kahdet askeleet

 

Minun vastuulleni annettiin leirillä (yllättäen?) kädentaitojen paja. Ensialkuun pohdimme olisimmeko tehneet huolinuket, mutta totesimme aiheen olevan ehkä kuitenkin liian lapsellinen teineille. Askartelun tuli kuitenkin liittyä jollakin tapaa rukoukseen, joten suunnittelin sitä varten rukouskortin, toiselta nimeltään luottokortin.

 

 

Et ole  yksin,

vaikka monet ovat jo menneet

sukupolvien ketjussa

elämä jatkuu

edelleen

 

Hengitä rauhassa,

katso ylös taivaan sineen

tähtien takana

alkaa rakastava

avaruus

 

Suurin osa blogiani lukevista tuntee minut henkilökohtaisesti ja tietävät, että olen töissä seurakunnalla. Yritin äsken käydä läpi vanhoja postauksia ja etsiä, olenko täälläkin jo maininnut asiasta! En ainakaan äkkisiltään löytänyt kyseistä tietoa, joten tuossapa se nyt tuli kerrottua. Seurakunnan työ on tuntunut kutsuvalta jo rippikoulusta lähtien ja lukiosta päästyäni hain opiskelemaan kirkon nuorisotyönohjaajaksi. Pääsin kouluun ja valmistuin sosionomiksi sekä kirkon nuorisotyönohjaajaksi lähetyssihteerin pätevyydellä joulukuussa 2010 eli kolme ja puoli vuotta myöhemmin. Ensimmäisiin oikeisiin töihin pääsin keväällä 2011, kun aloitin varhaisnuorisotyön sijaisuuden kotiseurakunnassani. Samoilla kulmilla pyörin aina vuoden 2013 heinäkuun loppuun asti ja heti seuraavana päivänä, elokuun ensimmäisenä, aloitin nykyisen sijaisuuteni uudessa paikassa. Täällä töitä minulla on näillä näkymin tämän vuoden loppuun ja sen jälkeen.. Minne elämä vie, sinne on mentävä!

 

 

Aurinko hellii kasvoja

pyyhkii pois eilisen murheet

 

Ja juuri sillä hetkellä,

kun säteet lämmittävät

sydämeen saakka

kaikki tuntuu oikealta

 

juuri maailman

kauneimmalta

 

Ylläolevan tekstin piti olla pieni aasinsilta askartelun taustan esittelyyn, mutta sainkin siinä kerrottua koulutus- ja työhistoriani! Toisaalta se onnistuikin siinä hyvin, sillä tekemäni luottokortti liittyy hyvinkin tiiviisti omaan alaani. Rukous on kuitenkin yksi keskeisimmistä asioista kristityn eli myös minun elämässä. Se ei kuitenkaan aina ole ihan helppo asia ja monet kokevat sen vaikeaksi ymmärtää, omaksua tai uskoa. En itsekään ole mikään "rukoilijatyyppi", vaan pääosin rukoukseni keskittyvät iltarukouksiin sekä niihin mitä luen yhdessä seurakunnan kanssa hartauksissa ja jumalanpalveluksissa. Toisinaan on kuitenkin myös aihetta kiittää tai pyytää siunausta ja apua elämään ja näitä pikaisia kuiskauksia laitan matkaan enemmän ja vähemmän. Rukous on siis jokatapauksessa päivittäinen osa elämääni ja olen onnellinen, että saan uskoa ja luottaa jonkun kuulevan kaikki asiani täältä maan ääristä!

 

 

Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,

sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

(Fransiscus Assisilaisen rukous)

 

Rukous onkin ennenkaikkea luottamista ja sen takia halusin tehdä rukouskorteista luottokorttimaisia. Kooltaan se on pankkikortin kokoinen ja mahtuu siis lompakkoon! Koristelin omat kappaleeni minua miellyttävillä väreillä ja kuvilla ja päällystin kortit kontaktimuovilla. Se, miksi kortit ovat erityisiä, on niihin lisätyt rukoukset. Askartelua suunnitellessani poimin muutamia kauniita tekstejä ja kopioin ne valmiiksi ja oikean kokoisiksi kortteja varten. Näin jokainen sai liittää mieluisensa rukouksen omaan korttiinsa ja pitää sitä mukanaan. Näin rukous olisi mukana aina, luottokorttina lompakossa!

 

 

USKO

Herra, kuule minua, kun käännyn puoleesi.

Kanna minua elämäni kaikilla matkoilla, ilossa ja surussa.

TOIVO

Jumala, Sinä tiedät suurimmat haaveeni ja unelmani.

Anna minulle rohkeutta ja voimaa toteuttaa ne!

 RAKKAUS

Isä, Sinä näet minut ja rakkaat läheiseni.

Auta minua rakastamaan heitä niin kuin itseäni ja sinua.

Rukouskorttien lisäksi tein muutaman rukouksettoman kortin. Kirjoitin niihin runoja rukouksen sijaan. Omalla tavallaan nekin ovat kyllä luottokortteja, sillä ne tuovat (ainakin toivon mukaan) lohtua omistajalleen huonona hetkenä. Toki toivon niiden tuovan iloa myös kauniina päivänä, mutta erityisesti toivon lohdutuksen kumpuavan niistä synkän sydämen aikaan!

 

Maze-kirja.

Kun rakas ystävä vuosia täyttää,

on päivä aina lahjan arvoinen

Siks tahdonkin hetken aikaani käyttää

ja valmistaa haaveiden kirjasen

 

 

 

Ystäväni Paula täytti vuosia eilen, tiistaina. Näppäränä tyttönä olin unohtanut postittaa onnittelut ja vein kuoren laatikkoon vasta eilen. Toivon mukaan se on tänään perillä, jotta voin (viimein) julkaista tämän kirjoituksen. Jos posti ei ole saapunut ja Paula sattuukin lukemaan tätä tekstiä - ÄLÄ! Tai lue, jos et postin sisällön paljastumisesta harmistu. Teemaksi valitsin hempeät kevätvärit sekä "Sinun kirjasi"-otsikon. Osa sivuista on otsikoitu ja niille sivuille ystäväni voi kirjoittaa omia ajatuksiaan kyseisistä aiheista.

 

 

 

Tein siis ystävälleni lahjaksi Maze-kirjan. Kyseisiä pikkuopuksia olen tehnyt ensimmäisen kerran kolmisen vuotta sitten, lähipiiriini syntyi vauvoja! Halusin viedä tuliaisiksi pienet kirjaset, mihin voisi sitten halutessaan täydentää ajatuksia ja muistoja lapsesta. Tekniikka oli kuitenkin päässyt unohtumaan vuosien saatossa, joten onnekseni löysin vielä tämän ohjevideon kirjan taittelusta!

Materiaaleina käytin tavallista askartelukartonkia- ja paperia, leimoja ja mustetta, (silkki)nauhaa sekä tarroja. Saksetliimaviivotin - ne nyt on mukana aina!

 

 

 

(Olen kyllä tosi huono ottamaan kuvia valmistuvaiheista ja niinpä nytkään niitä ei ole. Lisäksi huomasin vasta kirjeen postiin pudotettuani, että myös kaikki kuvat valmiista kirjasta ovat aika kökköjä. Höh. Toivottavasti kuitenkin ajatus tulee selväksi kuvia katsomalla!)

 

 

 

Maze-kirja on siitä hauska tapaus, että vaikka se on kooltaan pieni, sen sisään ja taskuihin voi pudotella kaikenlaisia lappuja ja yllätyksiä. Minä laitoin postiin mukaan muutamat teepussit! Ne tuovat toivottavasti hyvää tuoksua kirjekuoreen sekä kylminä talvi-iltoina lämmintä mieltä ja oloa kuuman juoman muodossa.

 

 

Kirjan lisäksi tein kaksi magneettia softiksesta, mutta ne ihan rehellisesti sanottuna unohdin laittaa kirjeeseen mukaan. Ehkäpä annan ne Paulalle kun tapaamme kuukauden päästä tiellä pohjoiseen!

 

 

 

Nyt kun olen viimein saanut siivottua oman askarrushuoneeni, oli pitkästä aikaa mukava tehdä askarteluja kotona. Suurimman osan täällä esitellyistä töistä olen tehnyt töissä, mutta nyt kun tilaa kotona taas on, voin puuhailla entistä enemmän omassa sopessani. Pitkästä aikaa sain esimerkiksi käyttöön kanssa-asujalta viime synttärinä lahjaksi saamani Big Shot-leikkurin! Kapine on ihana; sen avulla saa leikattua helposti ja nopeasti erilaisia kuvioita sekä lisäksi mm. kohokuvioitua paperia. Magneettien kukat sekä kirjan kannessa oleva punainen paperi on operoitu Big Shotilla. Mmmnam. Vielä kun saan viilattua viimeisetkin tavarat paikoilleen, voisin esitellä oman askartelulukaalini täällä blogissakin! Miltä kuulostaa?

 

Ps. Nyt kun katsoin kuvat läpi koneella, en voi olla muuta kuin todella tympääntynyt: kaikki kuvat ovat epätarkkoja ja suttuisia, ääääh. Pitää ehkä pyytää vastaanottajaa kuvaamaan lahja sen saapuessa ja lisätä sitten hieman tarkempia kuvia tänne.



Tunnelmapaloja.

Askartelu on puuhaa suurten ja pienten,

onnistumisen tunne tekee iloisen mielen

 

Ohessa muutamia tunnelmakuvia viikonloppuna olleelta tyttöleiriltä. Suunnittelin sinne aarrearkku-askartelun ja se oli ilmeisesti varsin onnistunut juttu! Tytöt, niin suuret kuin pienetkin, askartelivat aivan huikean kauniita rasioita ja niitä oli oikein ilo katsella!

 

 

 

 

 

 

Lisäksi muutama otos eräänä askarteluiltana tekemistäni korteista. Käytin leimana vessapaperirullaa. Kastoin rullan sormiväriin ja leimailin sen kanssa sydämiä kartonkiin. Leikkasin palat irti ja tein paloista kukkasia ja perhosia. Värikyllästetty kortti on ...no, värikyllästetty kortti!

 

 

 

 

 

 

Lopussa myös pari kuvaa kerhosta, missä muksut tekivät pahviotuksia. Lapset innostuivat askartelusta valtavasti ja tekivät toinen toistaan hienompia taideteoksia! Minun kettuni kalpeni erään tytön tekemän ketun rinnalla: mikä kaunotar!

 

 

 

 

Kivinen tie.

"Herkkua on siinä monenlaista",

niin me lauletaan jouluna

Mut silloin kun ei aurinko paista,

on herkuttelu sallittu myös niinä aikoina.

 

Tänään on nyt se kovin hehkutettu ystävänpäivä. Omalla kohdallani sen vietto ei ole tosiaan ollut sen kummempaa. Illalla otetaan suunnaksi ne treffit tuon kanssa-asujan kanssa, mutta muuten päivä on kuin yksi muiden joukossa. Lukion kakkosille sattui kyllä kiva päivämäärä Wanhojen tansseille, ne kun heilutaan ja juhlitaan tänään.

 

Ystävänpäivä-teemalla mentiin kuitenkin eilen tyttökerhossa. Olen iloinen siitä, että nyt myös minulla on kerran viikossa kerho ohjattavana. Eilen olin ensimmäistä kertaa lasten kanssa itsekseni ja hauskaa oli. Lapsia oli seitsemän ja päätin, että kaikkien kanssa en yksin lähde edes yrittämään kokkikerhoilua keittiöön. Ostin siis hieman herkkuja napsittavaksi ja nappasin mukaan korttitarvikkeet. Ilta meni rattoisasti viidakkomuroja, kaurakeksejä ja suolatikkuja syödessä. Tytöt saivat aikaan todella hienoja kortteja, joista en ehtinyt ottaa kuvia. Ilokseni sain kuitenkin myös itse muutaman, joista napsin kuvia tähän tekstiin.

 

 

 

Tänään aamulla juhlistin (taino, juhlistin ja juhlistin) tätä päivää kuitenkin niin, että tein ennen töihinlähtöä hieman rocky roadia! Olen kerran aiemmin tehnyt moista herkkua, mutta silloin lopputulos oli hieman mälsä. Laitoin suklaan sekaan liikaa ja liian kovia karkinpaloja, joten palojen natustelu kävi hampaisiin aika kovasti. Tällä kertaa laitoin mukaan pilkottuja "kumikarkkeja", suolapähkinöitä sekä kuivattua mustikkaa. Suklaana käytin puolitoista levyä Pandan maitosuklaata sekä yhden levyn Pandan tummaa suklaata. Suklaan sulatin kattilassa, temperoin ja sen jälkeen sotkin mukaan kaikki herkkusuljut. Nostelin massan silikonimuotteihin ja laitoin pakkaseen jähmettymään. Vartti pakkasessa teki ihmeitä ja tuloksena oli nopeasti jähmettyneitä herkkupaloja!

 

Suklaan temperointiin liittyvät ohjeet löytää linkistä, mutta kerron tähän lyhyesti temperoinnin idean. Itse en ollut moisesta kuullutkaan, ennekuin aloin selvittää miksi itse tehdyt suklaakoristeet- ja konvehdit sulivat käsissä nopeasti. Lisäksi olin aina pohtinut, miksi kaupasta ostetut suklaat ovat aina niin kovin kiiltäviä ja kauniita. Syy selvisi nopealla googlettelulla: kaupan suklaat temperoidaan, jotta ne saavat juuri ne ominaisuudet (sulamattomuus sekä kiiltävä pinta) mitkä halutaan. Vaikka toimenpide kuulostaa hankalalta, sitä se ei tosiasiassa ole. Tarvitse temperointia varten kulhon, missä suklaan sulatat sekä lämpömittarin. Minä tykkään sulattaa suklaan kattilassa ja mittarina käytän ihan tavallista paistomittaria. Toki digitaalinen mittari olisi näppärämpi, mutta tähän asti olen pärjännyt ihan tavallisella mittarilla. Parasta temperoinnissa on se, ettei se vie aikaa sen suuremmin kuin pelkkä suklaan sulatus. Lisäksi lopputulos on tosiaan hieno ja kiiltävä, eikä sotke lainkaan yhtä paljon kuin vain kerran sulatettu suklaa.

 

 

Juuri nyt on kiva ajatus, että kotona odottaa monta suklaasydäntä. Tämä päivä on jollakin tavalla hieman jähmeä ja hankala ja se onkin ehkä yksi lisäsyy siihen, että en ole niin kovin hyvällä ystävänpäivätuulella. Sain tänään kuulla ikäviä uutisia liittyen erään minulle läheiseen nuoreen. Häneltä on löydetty pahassa tilassa oleva syöpäkasvain monine etäpesäkkeineen. Lisäksi lähipiirissäni on muutenkin tullut esiin muutamia hankalia sairauksia ja elämäntilanteita, joten rukouksille on nyt tilaa. Toisaalta kaikki nämä vastoinkäymiset ja hankaluudet muistuttavat siitä, miten tärkeää on pitää rakkaimmistaan huolta ja olla heidän lähellään. Ehkäpä siis minunkin sydämeni voisi hieman heltyä ja tähän loppuun sopisi toivottaa kaikille hyvää ystävänpäivää. Sovitaanko kuitenkin niin, että vietämme ystävänpäivää tästä lähtien joka päivä ja välitämme toisistamme myös muina aikoina, kuin vain tässä helmikuun puolessa välissä?  Niin minä ainakin yritän tehdä, toivottavasti onnistunkin!

 

Helmisydänkortti.

On monta tapaa muistaa ystävää,

mut silti se usein tekemättä jää

Työt, koulut ja kaikki harrastukset

vievät kavalasti pois yhteiset hetket

Siks haastankin sut nyt hetkeks pysähtymään

ja tervehdystä rakkaalle ystävälle väsäämään

 

Jälleen on luvassa eräs kerhoaskarteludemo. Tein sen malliksi puuhakerhoon, missä lapset olivat toivoneet haastavampia askarteluja. Viime viikolla ohjelmassa oli huovutusta ja tällä kertaa he saivat luvan näpertää helmistä, rautalangasta sekä erilaisista papereista ja kartongeista kortteja. Ystävänpäivä on ihan nurkilla, joten sillä varjolla oli hyvä valmistella jotain pientä kivaa vaikkapa juuri parhaalle kaverille tai opettajalle!

 

 

Itse en kovinkaan perusta ystävänpäivästä, sillä se tuntuu hieman teennäiseltä ja turhan kaupalliselta ollakseen ystävyyden ja rakkauden juhla. Toisaalta on mukava muistaa kavereita pienillä lahjoilla ja korteilla, mutta ihan hyvin sen voisi tehdä jokaisena päivänä. Nykyään ihmisillä ei kuitenkaan moiseen tunnu olevan aikaa, joten on hyvä että kalenteriin on merkitty höttöisillä sydämillä kyseinen päivä. Eikä siinä mitään, jokainen saa juhlia kyseistä päivää miten haluaa, mutta minun osaltani se ei kummoista kannatusta saa. (Tähän kohtaan voikin sitten posket punoittaen kirjoittaa, että kyllä minunkin elämässäni on ollut muutama lälly ystävänpäivähetki. Pari vuotta sitten, kun asuimme paremman puoliskoni kanssa vielä eri kaupungeissa, yllätin hänet menemällä ystävänpäivänä luokseen. Olimme aiemmin sopineet hänen kanssaan skype-treffit illalle, mutta päätinkin reissata hänen luokseen. Ajomatkalla kello läheni sovittua bittitreffiaikaa, joten laitoin hänelle viestin etten ehdi ihan sovittuun kellon aikaan. Hän kuulosti pettyneeltä ja miltei paljastin yllätykseni samantien! Ajoin kuitenkin perille asti ja kun seisoin hänen oven takanaan, soitin hänelle uudelleen ja pyysin avaamaan oven. Hähää, olipas rakasta! Tänä vuonna asumme kuitenkin jo samassa kaupungissa ja ihan saman katon alla, joten ajomatkaa yhteisen ajan eteen ei sinänsä tarvitse tehdä. Olemme kuitenkin sopineet menevämme treffeille perjantaina, sillä yhteinen aika on saman katon alla asumisesta huolimatta toisinaan kortilla. Nyt kun meillä on molemmilla samaan aikaan vapaailta, päätimme mennä yhdessä elokuviin ja syömään. Rakasta sekin!

 

 

Mutta nyt, ennen kuin vesitän kaiken "en juuri piittaa ystävänpäivästä"-selostukseni, kerron nopeasti kortin vaiheista. Pohjana on siis tavallinen askartelukartonki, minkä päälle ompelin palan käsintehtyä paperia. Sen jälkeen ompelin korttiin kiinni helmisydämet. Tein ne pujottamalla pieniä helmiä rautalankaan sekä muotoilemalla langan sen jälkeen sydämen muotoon. Kortin taakse liimasin vielä palan paperia, jotta ompelukset jäivät piiloon. Yksinkertaista ja helppoa sekä niin nopeasti muunneltavaa. Pienten lasten kanssa helmet voivat olla isompia, jotta niitä on helpompi pujotella lankaan. Sydämet, tai mitä koristeista ikinä halutaankaan tehdä, voi myös liimata kiinni korttiin ja säästää näin aikaa ja vaivaa ompelulta.

 

Rautalankali.

Tässä on  Sinulle enkeli,

rautalangasta väännetty

Luoksesi se hiljaa lenteli,

ettet koskaan ole hylätty.

Annathan sille tilaa vierelläsi,

niin se kantaa sua aina sylissään

ja missä menetkään matkoillasi,

sua pitää aina lähellään.

Äitini ja hänen serkkunsa viettävät syntymäpäiviään helmikuun alussa. Niin kauan kuin muistan, on heidän synttäreitään juhlittu samoissa ajoissa ja paikoissa, sillä sukulaisethan ovat luonnollisesti samat. Sukujuhlat ovat mielestäni kivoja ja mielestäni ne lytätään liian helpolla tylsiksi sekä vaivaannuttaviksi tapaamisiksi. "Suku on aina pahin eikä sitä saanut valita", sanovat monet, ... mutta siitäkään huolimatta en minä omaa perhettäni mihinkään vaihtaisi!

Tein heille lahjaksi rautalankaenkelit, mitkä koristelin helmillä ja akryylikukkasilla. Rautalangasta vääntely on mielestäni myös varsin mukavaa puuhaa, vaikka kädet haisevatkin varsin ronskeilta kääntelyn jälkeen. Toisaalta hieman saippuaa ja kivan tuoksuista käsirasvaa, niin inhottavimmatkin hajut lähtevät helposti pois! Idean ja inspiraation enkeleihin sain täältä. Joskus vuosia sitten olen väännellyt myös kuvankaltaisia enkeleitä ja sydämiä ystävilleni, mutta hieman eri metodilla. Nämä ohjeet olivat hyvät ja helpot noudattaa, mutta ne antoivat kuitenkin tilaa myös omalle luovuudelle ja vääntelylle!

Askartelin enkeleille vielä kortit, mihin liitin kirjoittamani enkelirunon. Pohjat ovat käsintehtyä paperia. Erikoisuutena niissä on kapeat tikut, jotka pitävät arkkeja kasassa. Koska risautin arkit puoliksi, myös kepit menivät poikki. Jotta kortit pysyisivät kasassa, kiinnitin puolikkaat toisiinsa silkkinauhalla. Enkelit ompelin löyhästi kiinni kanteen, jotta ne saa helposti irti jos enkelin haluaa ripustaa koristeeksi johonkin. Ripustuskiekurat (=rautalangan väriset kiekurat siipien takana) laitoin enkelin kanssa samaan nippuun.

Mielestäni korteista ja enkeleista tuli varsin symppikset - toivottavasti myös vastaanottajat tykkäävät niistä!