Äitienpäiväpuuhia.

Lennä silloin,

kun siihen on mahdollisuus

ja lepää aina,

kun tunnet tuulen kantavan

 

Pitkään aikaan en olekaan kirjoittanut, tylsää! Kaikenlaista olen kyllä askartanut ja puuhaillut, mutta en ole saanut tartuttua tuumasta toimeen, jotta olisin saanut esiteltyä tuotoksia täällä. Aloitan suman purkamisen siis nyt! Kaikki puuhastelut eivät ehkä mene aivan loogisessa järjestyksessä, mutta jostakin on alettava!

 

Esittelyssä äitienpäiväksi tekemäni kortti. Ihana lintu on stanssattu BigShot-leikkurilla. Ostin kyseisen linnun sekä samassa paketissa olevan häkki-stanssin Sinellistä alennuksesta. Edelliseen työpaikkaani ostettiin BS-leikkuri ja ihastuin siihen kovin. Olenkin jo ehkä maininnut, että sain kanssa-asujalta 25-vuotislahjaksi viime joulukuussa kyseisen laitteen ja sen jälkeen olen leikkailut ja kohokuvioinnut myös omassa kodissa! Viime aikoina laitteen käyttö on ollut pienempää, mutta jospa innostus taas saisi vallan.

 

 

 

 

 

Lisäksi mukana myös kuva kukkakimpusta. Vietimme muutaman alakoululuokan kanssa retkipäivää öitienpäivän alla ja askartelimme siellä kestokukkia äitien ja mummojen iloksi. Oma kappaleeni on hieman kärsinyt, sillä se matkusti askartelukassissa ees taa ja jäi siellä muiden tavaroiden alle. Kuvasta saa kuitenkin kiinni askartelun periaatteesta: vihreä kartonki taitetaan leveyssuunnassa kahtia ja se hapsutetaan noin sentin paksuisilla viilloilla. Sen jälkeen kartonki kääräistään ympyräksi ja niitataan kiinni. Koristeet voivat olla kukkia, perhosia, mitä ikinä keksiikään! Askartelu oli helppo ja mukava tehdä, sillä ykkös- ja kakkosluokkalaisetkin ehtivät reilussa puolessa tunnissa valmistaa aivan huikeita kimppuja!
 

 

Maatuskakortit.

Värikkäät vaatteet,

kultaa sekä hopeaa

Siinä tämän kerran teemat

kun kortteja aloin askartaa

 

 

Taas mennään maatuskoiden maailmassa! Ystävällä, jolle jo aiemmin lähetin huovuttamani maatuskan, viettää syntymäpäiviään tässä kuussa. Viime leirillä, kun teinit askartelivat rukouskortteja rauhaisassa hiljaisuudessa, minä en kolmannella kierroksella halunnut enää luottokorttia tehdä. Kävin läpi synttärikalenteria ja muistin maatuska-fanin juhlien olevan tulossa. Askartelin hänelle kuvien vihreän maatuskan ja mielestäni siitä tuli oikein kaunis! Punaisen ja mustavalkoisen mummelin askartelin sitten vapaalla. Niille ei ole vielä ottajaa, mutta ehkäpä saan nekin matkaan...

 

 

Näitä kortteja tehdessäni olin joka kerta hieman epävarma siitä, miten maatuskan naama olisi hyvä piirtää! Vihreän ja punaisen tein muistikuvan varassa, mutta mustavalkoisen hahmon kasvoja piirtäessäni epäonnistuin pari kertaa suuresti! Sen jälkeen hieman etsin vinkkejä netistä ja sain aikaan ihan sievät kasvot (ja huomattavasti vähemmällä stressillä kuin aiemmin). Maatuskat ovat kuitenkin niin herkkiä ja kauniita, ja niiden kasvot ovat aina omaa luokkaansa. Harjoitus tekee mestarin!

 

 

Pakko muuten vielä kertoa, kuinka onnistuin hieman töppäämään ensimmäisen maatuskan kanssa. Tai en maatuskan kanssa, vaan sen kuvan ja kuvan lähettämisen kanssa. Olin siis riemuissani saanut valmiiksi kortin ja halusin lähettää siitä samantien kuvan kanssa-asujalle. Lisäsin kuvan viestiin, kirjoitin tekstiosaan vastaanottajan nimen ja riemuitsin valmistuneesta kortista. Samoilla vauhdeilla lähetin viestin eteenpäin ja samantien huomasin, että olin ajatuksissani laittanut kuvan juurikin kortin vastaanottavalle ystävälle. No, säästyipähän hän sitten yllättymisen ilolta, eh.. Toisaalta, tuskinpa tuo nyt niin maailmaa kaatoi, korkeintaan hieman heilautti. Eipä ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun toheloin viestit juurikin sille ihmiselle, ketä mahdollisesti ajattelin viestiä kirjottaessani.. Tarkkuutta, tarkkuutta! Tuossa kämmissä oli kyllä yksi ihan kiva puolikin; sain laittaa jo reilusti aiemmin kuvat korteista tänne blogiin, jeejee.
 

 

Työvaiheet korteissa eivät olleet kovinkaan hankalat. Ensin leikkasin kartongista maatuskan mallin ja piirsin sen vielä paperille. Paperiversiosta leikkasin kaksi osaa - huivin ja alaruumiin. Niiden avulla piirsin askartelupapereihin kappaleiden osat. Liimasin ne kartongille ja koristelin. Lopuksi leikkasin kasvot ja hiukset ja koko komeuden liimasin kohotarrojen avulla korttipohjaan. Korttipohjat ovat A5-kokoa, jos joku jäi sitä miettimään. Vielä kun keksin jostakin kivat kirjetkuoret, niin saan kortit postiin!
 

Maze-kirja.

Kun rakas ystävä vuosia täyttää,

on päivä aina lahjan arvoinen

Siks tahdonkin hetken aikaani käyttää

ja valmistaa haaveiden kirjasen

 

 

 

Ystäväni Paula täytti vuosia eilen, tiistaina. Näppäränä tyttönä olin unohtanut postittaa onnittelut ja vein kuoren laatikkoon vasta eilen. Toivon mukaan se on tänään perillä, jotta voin (viimein) julkaista tämän kirjoituksen. Jos posti ei ole saapunut ja Paula sattuukin lukemaan tätä tekstiä - ÄLÄ! Tai lue, jos et postin sisällön paljastumisesta harmistu. Teemaksi valitsin hempeät kevätvärit sekä "Sinun kirjasi"-otsikon. Osa sivuista on otsikoitu ja niille sivuille ystäväni voi kirjoittaa omia ajatuksiaan kyseisistä aiheista.

 

 

 

Tein siis ystävälleni lahjaksi Maze-kirjan. Kyseisiä pikkuopuksia olen tehnyt ensimmäisen kerran kolmisen vuotta sitten, lähipiiriini syntyi vauvoja! Halusin viedä tuliaisiksi pienet kirjaset, mihin voisi sitten halutessaan täydentää ajatuksia ja muistoja lapsesta. Tekniikka oli kuitenkin päässyt unohtumaan vuosien saatossa, joten onnekseni löysin vielä tämän ohjevideon kirjan taittelusta!

Materiaaleina käytin tavallista askartelukartonkia- ja paperia, leimoja ja mustetta, (silkki)nauhaa sekä tarroja. Saksetliimaviivotin - ne nyt on mukana aina!

 

 

 

(Olen kyllä tosi huono ottamaan kuvia valmistuvaiheista ja niinpä nytkään niitä ei ole. Lisäksi huomasin vasta kirjeen postiin pudotettuani, että myös kaikki kuvat valmiista kirjasta ovat aika kökköjä. Höh. Toivottavasti kuitenkin ajatus tulee selväksi kuvia katsomalla!)

 

 

 

Maze-kirja on siitä hauska tapaus, että vaikka se on kooltaan pieni, sen sisään ja taskuihin voi pudotella kaikenlaisia lappuja ja yllätyksiä. Minä laitoin postiin mukaan muutamat teepussit! Ne tuovat toivottavasti hyvää tuoksua kirjekuoreen sekä kylminä talvi-iltoina lämmintä mieltä ja oloa kuuman juoman muodossa.

 

 

Kirjan lisäksi tein kaksi magneettia softiksesta, mutta ne ihan rehellisesti sanottuna unohdin laittaa kirjeeseen mukaan. Ehkäpä annan ne Paulalle kun tapaamme kuukauden päästä tiellä pohjoiseen!

 

 

 

Nyt kun olen viimein saanut siivottua oman askarrushuoneeni, oli pitkästä aikaa mukava tehdä askarteluja kotona. Suurimman osan täällä esitellyistä töistä olen tehnyt töissä, mutta nyt kun tilaa kotona taas on, voin puuhailla entistä enemmän omassa sopessani. Pitkästä aikaa sain esimerkiksi käyttöön kanssa-asujalta viime synttärinä lahjaksi saamani Big Shot-leikkurin! Kapine on ihana; sen avulla saa leikattua helposti ja nopeasti erilaisia kuvioita sekä lisäksi mm. kohokuvioitua paperia. Magneettien kukat sekä kirjan kannessa oleva punainen paperi on operoitu Big Shotilla. Mmmnam. Vielä kun saan viilattua viimeisetkin tavarat paikoilleen, voisin esitellä oman askartelulukaalini täällä blogissakin! Miltä kuulostaa?

 

Ps. Nyt kun katsoin kuvat läpi koneella, en voi olla muuta kuin todella tympääntynyt: kaikki kuvat ovat epätarkkoja ja suttuisia, ääääh. Pitää ehkä pyytää vastaanottajaa kuvaamaan lahja sen saapuessa ja lisätä sitten hieman tarkempia kuvia tänne.



Rautalankali.

Tässä on  Sinulle enkeli,

rautalangasta väännetty

Luoksesi se hiljaa lenteli,

ettet koskaan ole hylätty.

Annathan sille tilaa vierelläsi,

niin se kantaa sua aina sylissään

ja missä menetkään matkoillasi,

sua pitää aina lähellään.

Äitini ja hänen serkkunsa viettävät syntymäpäiviään helmikuun alussa. Niin kauan kuin muistan, on heidän synttäreitään juhlittu samoissa ajoissa ja paikoissa, sillä sukulaisethan ovat luonnollisesti samat. Sukujuhlat ovat mielestäni kivoja ja mielestäni ne lytätään liian helpolla tylsiksi sekä vaivaannuttaviksi tapaamisiksi. "Suku on aina pahin eikä sitä saanut valita", sanovat monet, ... mutta siitäkään huolimatta en minä omaa perhettäni mihinkään vaihtaisi!

Tein heille lahjaksi rautalankaenkelit, mitkä koristelin helmillä ja akryylikukkasilla. Rautalangasta vääntely on mielestäni myös varsin mukavaa puuhaa, vaikka kädet haisevatkin varsin ronskeilta kääntelyn jälkeen. Toisaalta hieman saippuaa ja kivan tuoksuista käsirasvaa, niin inhottavimmatkin hajut lähtevät helposti pois! Idean ja inspiraation enkeleihin sain täältä. Joskus vuosia sitten olen väännellyt myös kuvankaltaisia enkeleitä ja sydämiä ystävilleni, mutta hieman eri metodilla. Nämä ohjeet olivat hyvät ja helpot noudattaa, mutta ne antoivat kuitenkin tilaa myös omalle luovuudelle ja vääntelylle!

Askartelin enkeleille vielä kortit, mihin liitin kirjoittamani enkelirunon. Pohjat ovat käsintehtyä paperia. Erikoisuutena niissä on kapeat tikut, jotka pitävät arkkeja kasassa. Koska risautin arkit puoliksi, myös kepit menivät poikki. Jotta kortit pysyisivät kasassa, kiinnitin puolikkaat toisiinsa silkkinauhalla. Enkelit ompelin löyhästi kiinni kanteen, jotta ne saa helposti irti jos enkelin haluaa ripustaa koristeeksi johonkin. Ripustuskiekurat (=rautalangan väriset kiekurat siipien takana) laitoin enkelin kanssa samaan nippuun.

Mielestäni korteista ja enkeleista tuli varsin symppikset - toivottavasti myös vastaanottajat tykkäävät niistä!