Maatuskakortit.

Värikkäät vaatteet,

kultaa sekä hopeaa

Siinä tämän kerran teemat

kun kortteja aloin askartaa

 

 

Taas mennään maatuskoiden maailmassa! Ystävällä, jolle jo aiemmin lähetin huovuttamani maatuskan, viettää syntymäpäiviään tässä kuussa. Viime leirillä, kun teinit askartelivat rukouskortteja rauhaisassa hiljaisuudessa, minä en kolmannella kierroksella halunnut enää luottokorttia tehdä. Kävin läpi synttärikalenteria ja muistin maatuska-fanin juhlien olevan tulossa. Askartelin hänelle kuvien vihreän maatuskan ja mielestäni siitä tuli oikein kaunis! Punaisen ja mustavalkoisen mummelin askartelin sitten vapaalla. Niille ei ole vielä ottajaa, mutta ehkäpä saan nekin matkaan...

 

 

Näitä kortteja tehdessäni olin joka kerta hieman epävarma siitä, miten maatuskan naama olisi hyvä piirtää! Vihreän ja punaisen tein muistikuvan varassa, mutta mustavalkoisen hahmon kasvoja piirtäessäni epäonnistuin pari kertaa suuresti! Sen jälkeen hieman etsin vinkkejä netistä ja sain aikaan ihan sievät kasvot (ja huomattavasti vähemmällä stressillä kuin aiemmin). Maatuskat ovat kuitenkin niin herkkiä ja kauniita, ja niiden kasvot ovat aina omaa luokkaansa. Harjoitus tekee mestarin!

 

 

Pakko muuten vielä kertoa, kuinka onnistuin hieman töppäämään ensimmäisen maatuskan kanssa. Tai en maatuskan kanssa, vaan sen kuvan ja kuvan lähettämisen kanssa. Olin siis riemuissani saanut valmiiksi kortin ja halusin lähettää siitä samantien kuvan kanssa-asujalle. Lisäsin kuvan viestiin, kirjoitin tekstiosaan vastaanottajan nimen ja riemuitsin valmistuneesta kortista. Samoilla vauhdeilla lähetin viestin eteenpäin ja samantien huomasin, että olin ajatuksissani laittanut kuvan juurikin kortin vastaanottavalle ystävälle. No, säästyipähän hän sitten yllättymisen ilolta, eh.. Toisaalta, tuskinpa tuo nyt niin maailmaa kaatoi, korkeintaan hieman heilautti. Eipä ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun toheloin viestit juurikin sille ihmiselle, ketä mahdollisesti ajattelin viestiä kirjottaessani.. Tarkkuutta, tarkkuutta! Tuossa kämmissä oli kyllä yksi ihan kiva puolikin; sain laittaa jo reilusti aiemmin kuvat korteista tänne blogiin, jeejee.
 

 

Työvaiheet korteissa eivät olleet kovinkaan hankalat. Ensin leikkasin kartongista maatuskan mallin ja piirsin sen vielä paperille. Paperiversiosta leikkasin kaksi osaa - huivin ja alaruumiin. Niiden avulla piirsin askartelupapereihin kappaleiden osat. Liimasin ne kartongille ja koristelin. Lopuksi leikkasin kasvot ja hiukset ja koko komeuden liimasin kohotarrojen avulla korttipohjaan. Korttipohjat ovat A5-kokoa, jos joku jäi sitä miettimään. Vielä kun keksin jostakin kivat kirjetkuoret, niin saan kortit postiin!
 

Luottokortit.

Ei onnen tarvitse olla suuren suuri,

vaan joskus se mahtuu lompakkoon juuri

Eikä sanoja vaadita yhtään sen enempää

kuin pieneen korttiin saadaan riittämään

 

 

Viikonloppuna olin taas leirillä. Tällä kertaa leiriläiset olivat kuitenkin vanhempia, sillä osallistuin tiimini kanssa isoskoulutusleirille. Isoseksi koulutettavat nuoret ovat siis 15-vuotiaita ja vanhempia, joten meininki on leireillä aivan erilainen kuin lasten kanssa toimiessa. Toisinaan on kuitenkin kivaa vaihtelua, että saa olla myös hieman vanhempien kanssa leireilemässä. Etuna on se, että leiriporukka on kaikin puolin itsenäisempi ja itsensä uskaltaa antaa rentoutua helpommin!

 

 

Lämmin tuuli,

siivenisku hentoinen

kantavat kotiin

väsyneen matkalaisen

 

Missä menet, mitä teet

silti et ole yksin

Käy kahdet askeleet

 

Minun vastuulleni annettiin leirillä (yllättäen?) kädentaitojen paja. Ensialkuun pohdimme olisimmeko tehneet huolinuket, mutta totesimme aiheen olevan ehkä kuitenkin liian lapsellinen teineille. Askartelun tuli kuitenkin liittyä jollakin tapaa rukoukseen, joten suunnittelin sitä varten rukouskortin, toiselta nimeltään luottokortin.

 

 

Et ole  yksin,

vaikka monet ovat jo menneet

sukupolvien ketjussa

elämä jatkuu

edelleen

 

Hengitä rauhassa,

katso ylös taivaan sineen

tähtien takana

alkaa rakastava

avaruus

 

Suurin osa blogiani lukevista tuntee minut henkilökohtaisesti ja tietävät, että olen töissä seurakunnalla. Yritin äsken käydä läpi vanhoja postauksia ja etsiä, olenko täälläkin jo maininnut asiasta! En ainakaan äkkisiltään löytänyt kyseistä tietoa, joten tuossapa se nyt tuli kerrottua. Seurakunnan työ on tuntunut kutsuvalta jo rippikoulusta lähtien ja lukiosta päästyäni hain opiskelemaan kirkon nuorisotyönohjaajaksi. Pääsin kouluun ja valmistuin sosionomiksi sekä kirkon nuorisotyönohjaajaksi lähetyssihteerin pätevyydellä joulukuussa 2010 eli kolme ja puoli vuotta myöhemmin. Ensimmäisiin oikeisiin töihin pääsin keväällä 2011, kun aloitin varhaisnuorisotyön sijaisuuden kotiseurakunnassani. Samoilla kulmilla pyörin aina vuoden 2013 heinäkuun loppuun asti ja heti seuraavana päivänä, elokuun ensimmäisenä, aloitin nykyisen sijaisuuteni uudessa paikassa. Täällä töitä minulla on näillä näkymin tämän vuoden loppuun ja sen jälkeen.. Minne elämä vie, sinne on mentävä!

 

 

Aurinko hellii kasvoja

pyyhkii pois eilisen murheet

 

Ja juuri sillä hetkellä,

kun säteet lämmittävät

sydämeen saakka

kaikki tuntuu oikealta

 

juuri maailman

kauneimmalta

 

Ylläolevan tekstin piti olla pieni aasinsilta askartelun taustan esittelyyn, mutta sainkin siinä kerrottua koulutus- ja työhistoriani! Toisaalta se onnistuikin siinä hyvin, sillä tekemäni luottokortti liittyy hyvinkin tiiviisti omaan alaani. Rukous on kuitenkin yksi keskeisimmistä asioista kristityn eli myös minun elämässä. Se ei kuitenkaan aina ole ihan helppo asia ja monet kokevat sen vaikeaksi ymmärtää, omaksua tai uskoa. En itsekään ole mikään "rukoilijatyyppi", vaan pääosin rukoukseni keskittyvät iltarukouksiin sekä niihin mitä luen yhdessä seurakunnan kanssa hartauksissa ja jumalanpalveluksissa. Toisinaan on kuitenkin myös aihetta kiittää tai pyytää siunausta ja apua elämään ja näitä pikaisia kuiskauksia laitan matkaan enemmän ja vähemmän. Rukous on siis jokatapauksessa päivittäinen osa elämääni ja olen onnellinen, että saan uskoa ja luottaa jonkun kuulevan kaikki asiani täältä maan ääristä!

 

 

Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,

sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

(Fransiscus Assisilaisen rukous)

 

Rukous onkin ennenkaikkea luottamista ja sen takia halusin tehdä rukouskorteista luottokorttimaisia. Kooltaan se on pankkikortin kokoinen ja mahtuu siis lompakkoon! Koristelin omat kappaleeni minua miellyttävillä väreillä ja kuvilla ja päällystin kortit kontaktimuovilla. Se, miksi kortit ovat erityisiä, on niihin lisätyt rukoukset. Askartelua suunnitellessani poimin muutamia kauniita tekstejä ja kopioin ne valmiiksi ja oikean kokoisiksi kortteja varten. Näin jokainen sai liittää mieluisensa rukouksen omaan korttiinsa ja pitää sitä mukanaan. Näin rukous olisi mukana aina, luottokorttina lompakossa!

 

 

USKO

Herra, kuule minua, kun käännyn puoleesi.

Kanna minua elämäni kaikilla matkoilla, ilossa ja surussa.

TOIVO

Jumala, Sinä tiedät suurimmat haaveeni ja unelmani.

Anna minulle rohkeutta ja voimaa toteuttaa ne!

 RAKKAUS

Isä, Sinä näet minut ja rakkaat läheiseni.

Auta minua rakastamaan heitä niin kuin itseäni ja sinua.

Rukouskorttien lisäksi tein muutaman rukouksettoman kortin. Kirjoitin niihin runoja rukouksen sijaan. Omalla tavallaan nekin ovat kyllä luottokortteja, sillä ne tuovat (ainakin toivon mukaan) lohtua omistajalleen huonona hetkenä. Toki toivon niiden tuovan iloa myös kauniina päivänä, mutta erityisesti toivon lohdutuksen kumpuavan niistä synkän sydämen aikaan!

 

Maze-kirja.

Kun rakas ystävä vuosia täyttää,

on päivä aina lahjan arvoinen

Siks tahdonkin hetken aikaani käyttää

ja valmistaa haaveiden kirjasen

 

 

 

Ystäväni Paula täytti vuosia eilen, tiistaina. Näppäränä tyttönä olin unohtanut postittaa onnittelut ja vein kuoren laatikkoon vasta eilen. Toivon mukaan se on tänään perillä, jotta voin (viimein) julkaista tämän kirjoituksen. Jos posti ei ole saapunut ja Paula sattuukin lukemaan tätä tekstiä - ÄLÄ! Tai lue, jos et postin sisällön paljastumisesta harmistu. Teemaksi valitsin hempeät kevätvärit sekä "Sinun kirjasi"-otsikon. Osa sivuista on otsikoitu ja niille sivuille ystäväni voi kirjoittaa omia ajatuksiaan kyseisistä aiheista.

 

 

 

Tein siis ystävälleni lahjaksi Maze-kirjan. Kyseisiä pikkuopuksia olen tehnyt ensimmäisen kerran kolmisen vuotta sitten, lähipiiriini syntyi vauvoja! Halusin viedä tuliaisiksi pienet kirjaset, mihin voisi sitten halutessaan täydentää ajatuksia ja muistoja lapsesta. Tekniikka oli kuitenkin päässyt unohtumaan vuosien saatossa, joten onnekseni löysin vielä tämän ohjevideon kirjan taittelusta!

Materiaaleina käytin tavallista askartelukartonkia- ja paperia, leimoja ja mustetta, (silkki)nauhaa sekä tarroja. Saksetliimaviivotin - ne nyt on mukana aina!

 

 

 

(Olen kyllä tosi huono ottamaan kuvia valmistuvaiheista ja niinpä nytkään niitä ei ole. Lisäksi huomasin vasta kirjeen postiin pudotettuani, että myös kaikki kuvat valmiista kirjasta ovat aika kökköjä. Höh. Toivottavasti kuitenkin ajatus tulee selväksi kuvia katsomalla!)

 

 

 

Maze-kirja on siitä hauska tapaus, että vaikka se on kooltaan pieni, sen sisään ja taskuihin voi pudotella kaikenlaisia lappuja ja yllätyksiä. Minä laitoin postiin mukaan muutamat teepussit! Ne tuovat toivottavasti hyvää tuoksua kirjekuoreen sekä kylminä talvi-iltoina lämmintä mieltä ja oloa kuuman juoman muodossa.

 

 

Kirjan lisäksi tein kaksi magneettia softiksesta, mutta ne ihan rehellisesti sanottuna unohdin laittaa kirjeeseen mukaan. Ehkäpä annan ne Paulalle kun tapaamme kuukauden päästä tiellä pohjoiseen!

 

 

 

Nyt kun olen viimein saanut siivottua oman askarrushuoneeni, oli pitkästä aikaa mukava tehdä askarteluja kotona. Suurimman osan täällä esitellyistä töistä olen tehnyt töissä, mutta nyt kun tilaa kotona taas on, voin puuhailla entistä enemmän omassa sopessani. Pitkästä aikaa sain esimerkiksi käyttöön kanssa-asujalta viime synttärinä lahjaksi saamani Big Shot-leikkurin! Kapine on ihana; sen avulla saa leikattua helposti ja nopeasti erilaisia kuvioita sekä lisäksi mm. kohokuvioitua paperia. Magneettien kukat sekä kirjan kannessa oleva punainen paperi on operoitu Big Shotilla. Mmmnam. Vielä kun saan viilattua viimeisetkin tavarat paikoilleen, voisin esitellä oman askartelulukaalini täällä blogissakin! Miltä kuulostaa?

 

Ps. Nyt kun katsoin kuvat läpi koneella, en voi olla muuta kuin todella tympääntynyt: kaikki kuvat ovat epätarkkoja ja suttuisia, ääääh. Pitää ehkä pyytää vastaanottajaa kuvaamaan lahja sen saapuessa ja lisätä sitten hieman tarkempia kuvia tänne.



Pyykkipoikakirje.

Kun postiluukku silloin tällöin kolahtaa,

on mieli aina odottava ja vallaton

Mut jos sua yllätys inha oottaa,

on pino valkoisia kuoria kovin lohduton

Siks toivoo kai toisinaan kaikki kirjettä kultaista,

ilman leimaa valtion virastojen

Sillä silloin kun saat ystävältä yllätyksen aukaista,

on ilo suurempi kuin taakka murheiden

 

Nyt haluan esitellä teille nopeasti muutaman postin, mitkä laitoin matkaan tänään. Löysin aikanaan internetin ihmeellisestä maailmasta hauskan idean pyykkipoikakirjeestä, mutta sivu jäi unohduksiin pitkäksi aikaa. Nyt taas muistin tuon hauskan kuvan ja aloin rakentamaan omia pikku viestipoikiani. Askar ei ollutkaan niin helppo kuin ajattelin, joten etsin netistä myös erilaisia tutoriaaleja kyseiseen askarteluun. Lopulta tein omat nappulani hieman muutamaa ohjetta soveltaen. Teen näiden söpöjen ylläripostien tekemisestä oman merkintänsä kun ehdin, mutta ideaa voi lähteä hakemaan esimerkiksi täältä. Haha, täältä voit myös katsella hauskoja eläinhahmoja, mitä pyykkipoikiin on tehty! Erityisesti tuolta toisen linkin takaa löytyvä keltainen kala on aika ihana!

 

 

 

 

Myös aiemmin esittelemäni maatuska lähti matkaan. Toivottavasti se tuo iloa uudelle omistajalleen!