Roikkuvat pääsiäismunat.

Kevät on valon ja värien aikaa,

keväällä valo kirkkaana loistaa,

Keväällä aistimme elämän taikaa,

keväällä sielumme taas levätä saa

 

Yllä oleva runo ei tällä kertaa mainitse sanallakaan esittelemääni askartelua. Tarpeeksi läheltä se kuitenkin liippaa, sillä tekemissäni kartonkimunissa on värejä ja raikkautta yllin kyllin! Kyseessä on jälleen kerran kerhoaskartelu ja mikä sopisikaan paremmin näihin aikoihin, kun pääsiäisaskartelujen aloitus!

 

 

Vuorossa on siis roikkuvat pääsiäismunat! Valmistus on jälleen kerran simppeliä, vaikka taas(kaan) en sitä teille kuvien avulla voi neuvoa. Työvaiheet ovat kuitenkin varsin helpot, joten ohje pääsiäsimuniin tulee kirjallisesti.

 

Tarvitset askarteluakartonkia. Minä käytin töistä löytyneitä jämäpaloja Tilda-lehtiöstä sekä pahvisälälaatikosta. Lisäksi tarvitset nauhaa, nitojan sekä kynän ja sakset. Tarvitset mahdollisesti myös liimaa, jos haluat liimata joitakin koristeita askarteluusi. Jos et halua piirtää munan mallia suoraan kartongille, varaa itsellesi myös paperia, mistä voit leikata mallin.

 

Yhtä koristetta varten tarvitaan neljä samankokoista kartonkimunaa. Kun osat on leikattu, taita ne keskeltä kahtia (pituussuunnassa) ja nido pystypäin kiinni toisiinsa. Tämän jälkeen aseta haluamasi nauha kiinni niistä väleistä, mistä näet niitit, ja solmi päät yhteen yläreunaan. Nyt voit halutessasí koristella pääsiäismunaa lisää, ellet ole tyytyväinen kartongin kuosiin ja väreihin. Lopuksi levitä hieman munan "siipiä" niin, että siitä tulee kauniin muotoinen! Tadaa, näin helposti tuli valmista ja kaunista!

 

Ps. On muuten taas hiiskatin sameita kuvia. Tosin, kuvauksessa käyttämäni sählymailateline ei välttämättä ollut ihan kaikkein stabiilein, joten kuvauksissa kohteet heiluivat eestaas ihan miten sattuu.

Maatuskakortit.

Värikkäät vaatteet,

kultaa sekä hopeaa

Siinä tämän kerran teemat

kun kortteja aloin askartaa

 

 

Taas mennään maatuskoiden maailmassa! Ystävällä, jolle jo aiemmin lähetin huovuttamani maatuskan, viettää syntymäpäiviään tässä kuussa. Viime leirillä, kun teinit askartelivat rukouskortteja rauhaisassa hiljaisuudessa, minä en kolmannella kierroksella halunnut enää luottokorttia tehdä. Kävin läpi synttärikalenteria ja muistin maatuska-fanin juhlien olevan tulossa. Askartelin hänelle kuvien vihreän maatuskan ja mielestäni siitä tuli oikein kaunis! Punaisen ja mustavalkoisen mummelin askartelin sitten vapaalla. Niille ei ole vielä ottajaa, mutta ehkäpä saan nekin matkaan...

 

 

Näitä kortteja tehdessäni olin joka kerta hieman epävarma siitä, miten maatuskan naama olisi hyvä piirtää! Vihreän ja punaisen tein muistikuvan varassa, mutta mustavalkoisen hahmon kasvoja piirtäessäni epäonnistuin pari kertaa suuresti! Sen jälkeen hieman etsin vinkkejä netistä ja sain aikaan ihan sievät kasvot (ja huomattavasti vähemmällä stressillä kuin aiemmin). Maatuskat ovat kuitenkin niin herkkiä ja kauniita, ja niiden kasvot ovat aina omaa luokkaansa. Harjoitus tekee mestarin!

 

 

Pakko muuten vielä kertoa, kuinka onnistuin hieman töppäämään ensimmäisen maatuskan kanssa. Tai en maatuskan kanssa, vaan sen kuvan ja kuvan lähettämisen kanssa. Olin siis riemuissani saanut valmiiksi kortin ja halusin lähettää siitä samantien kuvan kanssa-asujalle. Lisäsin kuvan viestiin, kirjoitin tekstiosaan vastaanottajan nimen ja riemuitsin valmistuneesta kortista. Samoilla vauhdeilla lähetin viestin eteenpäin ja samantien huomasin, että olin ajatuksissani laittanut kuvan juurikin kortin vastaanottavalle ystävälle. No, säästyipähän hän sitten yllättymisen ilolta, eh.. Toisaalta, tuskinpa tuo nyt niin maailmaa kaatoi, korkeintaan hieman heilautti. Eipä ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun toheloin viestit juurikin sille ihmiselle, ketä mahdollisesti ajattelin viestiä kirjottaessani.. Tarkkuutta, tarkkuutta! Tuossa kämmissä oli kyllä yksi ihan kiva puolikin; sain laittaa jo reilusti aiemmin kuvat korteista tänne blogiin, jeejee.
 

 

Työvaiheet korteissa eivät olleet kovinkaan hankalat. Ensin leikkasin kartongista maatuskan mallin ja piirsin sen vielä paperille. Paperiversiosta leikkasin kaksi osaa - huivin ja alaruumiin. Niiden avulla piirsin askartelupapereihin kappaleiden osat. Liimasin ne kartongille ja koristelin. Lopuksi leikkasin kasvot ja hiukset ja koko komeuden liimasin kohotarrojen avulla korttipohjaan. Korttipohjat ovat A5-kokoa, jos joku jäi sitä miettimään. Vielä kun keksin jostakin kivat kirjetkuoret, niin saan kortit postiin!
 

Nakkijuttu.

Nopeasti, pikaisesti

jotain helppoa syötävää

Kauli, täytä, uuniin heitä

kohta katoaa nälkä tää

 

Viime torstaina kokkikerhossa tehtiin lasten kanssa nakkipiiloja! Käytännössä nakkikset taitaa olla yksi helpoimmista ja nopeimmista herkuista tehdä, sillä ainekset löytyvät valmiina kaupasta eikä mitään erityistä tarvitse itse valmistaa tai valmistella. Kaiken lisäksi nakkipiilot ovat hyvänmakuisia ja maistuvat monille, joten ne saa nopeasti valmistettua vaikkapa lasten synttärijuhlien herkkupöytään!

 

Kuvia piiloista minulla ei ole, mutta ohjeistus on varsin helppo: Tarvitset paketin lehti- tai voitaikinaa sekä nakkeja, ketsuppia, kananmunan sekä halutessasi esimerkiksi seesaminsiemeniä! Levitä levyt hetkeksi aikaa sulamaan leivinpaperin päälle ja kun ne saa helposti leikattua puoliksi voiveitsellä, ovat ne tarpeeksi sulia valmistukseen! Sipaise taikinalevyille ohut kerros ketsuppia ja aseta nakki neliön muotoisen taikinalevyn toiseen reunaan. Kääri taikina napakasti nakin ympärille ja painele saumakohta tiukasti kiinni. Aseta valmis rulla leivinpaperille sauma alaspäin ja voitele kananmunalla. Ripottele päälle seesaminsiemeniä ja voilá - rulla on valmis uuniin. Paista 225 asteisessa uunissa, keskitasolla 10-15 minuuttia.

 

 

Innostuin pitkästä aikaa nakkipiilojen hienoudesta ja halusin tehdä niitä myös kotona! Jääkaapissa oli kuitenkin hieman nahistunutta paprikaa ja sipulia, joten ajattelin laittaa niitäkin mukaan. Silloin muistin ihanassa, rakkaassa Höyterissä usein maistellut pitsarullat! Ne ovat siis sivistyneempi versio nakkipiiloista, mutta silti aivan todella hyviä nekin. Hetken aikaa mietin, millä keinoilla lähtisin niitä askartelemaan ja pikaisen googlettelun avulla sain homman käyntiin!

 

Pitsarullat

 

 paketti lehtitaikinaa

nakkeja (tai tonnikalaa, kinkkua, salamia ...)

sekä makusi mukaan täytettä:

 vihanneksia, juustoja, kastikkeita ...

• Levitä taikinalevyt sulamaan leivinpaperille
• Kun levyt ovat sopivasti sulaneet, kauli niitä hieman pidemmiksi ja ohuemmiksi
• Levitä haluamasi täytteet taikinan päälle ja kääri koko komeus rullalle
• Leikkaa rullasta noin 2 sentin paksuisia paloja ja aseta ne pellille, leivinpaperin päälle
• Voitele rullat kananmunalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä
• Paista herkkuja uunissa, 225 asteessa noin 10-15 minuuttia

 

Vaihteeksi olen taas jättänyt kaikki kuvat valmistamisesta pois, mutta valmiista rullista minulla sentään on kuva! Kuvaamisen kanssa piti kuitenkin olla nopea, sillä eräs nimeltä mainitsematon kanssa-asuja oli napsimassa rullia koko ajan! Toisaalta hyvä, että menivät parempiin suihin - eipä niitä kaappiin haisemaankaan ole tarkoitettu!