Herkkupertse.

Makea on paheeni,

kakku aina kaunihimpi

Siks päivä olkoon pieni tai suuri,

kakku tekee juhlan juuri !

 

Muutamia kakkukuviakin oli kerennyt jo varastoutua puhelimen syövereihin. Esittelenpä tässä siis muutaman leipomuksen!

 

Ensimmäinen kakku on suklaa-vadelmakakku, minkä tein kanssa-asujan isän syntympäiväksi. Koska päivänsankari on keliaakikko, on kakku luonnollisesti gluteeniton. Pohja on tehty tämän ohjeen mukaan. En ollut täysin tyytyväinen pohjan koostumukseen, sillä se halkeili ja tuntui paistuvan hieman hassusti. Liekö vika sitten tekijässä, mutta toivottavasti parempi onni on myötä ensi kerralla! Ja toisaalta, pohjan pienoista epäonnistumista ei huomannut mehevän kuorrutuksen alta.

 

 

 

Kostutin pohjan maidolla, mihin olin lisännyt hieman vaniljasokeria. Täytteeksi tein vadelmavaahtoa sekä suklaa-rahkaseosta. Suklaarahka ei ollut sen kummempaa, kuin levyllinen sulaa taloussuklaata sekoitetaan (maustettuun) rahkaan. Lopputulos oli tosin hieman vaikeasti hallittava, mutta sain joten kuten levitettyä seoksen pohjan päälle.

 

 

Päälle levitin vispiä ja rahkaa, mihin sekoitin hieman vaniljasokeria ja taloussuklaarouhetta. Pursotuksia varten sekoitin osaan kermasta kaakaojauhetta. Leikkisät dinosaurukset poimin kakun päälle pääsiäissuklaa-alennuksista!

 

 

 

Kakusta tuli mehevä ja melko tumma. Maku oli hyvä, mutta esimerkiksi pienimmät lapset eivät välttämättä pitäisi kyseisestä kakusta. Siksi olikin varsin hyvä asia, että kakkua söivät vain aikuiset ihmiset, joiden suuhun hieman tummempi maku saattaa sopia paremmin!

 

Toinen kakku on kerhonohjaajien kiitoskakku, minkä tein kerhokauden lopuksi. Pohja on tavallinen kääretorttupohja. Välissä on hieman appelsiinimarmeladia sekä vispiä, rahkaa sekä hieman rouhittua taloussuklaata. Päällä on samaa rahkaseosta, suklaata sekä mandariinilohkoja. Reunusta koristavat vielä ranskanpastillit. Ne toivat mukavaa pirteyttä kakkuun, vaikka se muutenkin oli varsin raikas ja keväinen!

 

 

 

Lopussa vielä kuva liian hyvistä korvapuusteista, mitä leivoin eräänä iltana. Mieleni oli jo pitkän aikaa tehnyt pullaa ja viimein päätin tarttua härkää sarvista ja leivoin pellillisen. Hyvä niin, sillä lopputulos oli varsin herkullinen ja liian suuri määrä pullaa kotona voisi koitua kohtaloksi... Ohjeen nappasin täältä ja sen kirjoitan nyt tähän auki:

 

3 desiä maitoa

30 grammaa hiivaa

1 teelusikallinen suolaa

1 desi sokeria

2 teelusikallista kardemummaa

1 kananmuna

8-9 desiä puolikarkeita vehnäjauhoja

75 grammaa voita tai margariinia

 

Voiteluun kananmunaa

 

• Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon
• Sekoita joukkoon suola, sokeri, kardemumma ja kananmuna
• Lisää jauhot vähitellen, ensin vatkaten, jotta ilmaa sitoutuisi taikinaan
• Alusta taikina hyvin vaivaten ja lisää jauhoja kunnes taikina tuntuu sopivalta
• Vaivaa pehmeä rasva mukaan alustamisen loppupuolella
• Kohota taikina lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi
• Kun taikina on kohonnut, vaivaa ilmakuplat pois
• Leivo pullataikina haluamallasi tavalla, esimerkiksi voisilmäpulliksi tai korvapuusteiksi
• Paista pullat keskitasolla uunissa, 225 asteessa, noin 5-10 minuuttia

Tykkään kovasti tästä ohjeesta, sillä siitä tulee juurikin pellillinen pullaa. Toki riippuu leivonnaisten koosta, mutta "tavallisen" kokoisia pullia saa sopivan määrän. Lisätietona mainittakoon se, että tavallisen sokerin sijaan jos korvapuustin sisään ripottelee fariinisokeria, on maku aivan huikea!

Äitienpäiväpuuhia.

Lennä silloin,

kun siihen on mahdollisuus

ja lepää aina,

kun tunnet tuulen kantavan

 

Pitkään aikaan en olekaan kirjoittanut, tylsää! Kaikenlaista olen kyllä askartanut ja puuhaillut, mutta en ole saanut tartuttua tuumasta toimeen, jotta olisin saanut esiteltyä tuotoksia täällä. Aloitan suman purkamisen siis nyt! Kaikki puuhastelut eivät ehkä mene aivan loogisessa järjestyksessä, mutta jostakin on alettava!

 

Esittelyssä äitienpäiväksi tekemäni kortti. Ihana lintu on stanssattu BigShot-leikkurilla. Ostin kyseisen linnun sekä samassa paketissa olevan häkki-stanssin Sinellistä alennuksesta. Edelliseen työpaikkaani ostettiin BS-leikkuri ja ihastuin siihen kovin. Olenkin jo ehkä maininnut, että sain kanssa-asujalta 25-vuotislahjaksi viime joulukuussa kyseisen laitteen ja sen jälkeen olen leikkailut ja kohokuvioinnut myös omassa kodissa! Viime aikoina laitteen käyttö on ollut pienempää, mutta jospa innostus taas saisi vallan.

 

 

 

 

 

Lisäksi mukana myös kuva kukkakimpusta. Vietimme muutaman alakoululuokan kanssa retkipäivää öitienpäivän alla ja askartelimme siellä kestokukkia äitien ja mummojen iloksi. Oma kappaleeni on hieman kärsinyt, sillä se matkusti askartelukassissa ees taa ja jäi siellä muiden tavaroiden alle. Kuvasta saa kuitenkin kiinni askartelun periaatteesta: vihreä kartonki taitetaan leveyssuunnassa kahtia ja se hapsutetaan noin sentin paksuisilla viilloilla. Sen jälkeen kartonki kääräistään ympyräksi ja niitataan kiinni. Koristeet voivat olla kukkia, perhosia, mitä ikinä keksiikään! Askartelu oli helppo ja mukava tehdä, sillä ykkös- ja kakkosluokkalaisetkin ehtivät reilussa puolessa tunnissa valmistaa aivan huikeita kimppuja!
 

 

Roikkuvat pääsiäismunat.

Kevät on valon ja värien aikaa,

keväällä valo kirkkaana loistaa,

Keväällä aistimme elämän taikaa,

keväällä sielumme taas levätä saa

 

Yllä oleva runo ei tällä kertaa mainitse sanallakaan esittelemääni askartelua. Tarpeeksi läheltä se kuitenkin liippaa, sillä tekemissäni kartonkimunissa on värejä ja raikkautta yllin kyllin! Kyseessä on jälleen kerran kerhoaskartelu ja mikä sopisikaan paremmin näihin aikoihin, kun pääsiäisaskartelujen aloitus!

 

 

Vuorossa on siis roikkuvat pääsiäismunat! Valmistus on jälleen kerran simppeliä, vaikka taas(kaan) en sitä teille kuvien avulla voi neuvoa. Työvaiheet ovat kuitenkin varsin helpot, joten ohje pääsiäsimuniin tulee kirjallisesti.

 

Tarvitset askarteluakartonkia. Minä käytin töistä löytyneitä jämäpaloja Tilda-lehtiöstä sekä pahvisälälaatikosta. Lisäksi tarvitset nauhaa, nitojan sekä kynän ja sakset. Tarvitset mahdollisesti myös liimaa, jos haluat liimata joitakin koristeita askarteluusi. Jos et halua piirtää munan mallia suoraan kartongille, varaa itsellesi myös paperia, mistä voit leikata mallin.

 

Yhtä koristetta varten tarvitaan neljä samankokoista kartonkimunaa. Kun osat on leikattu, taita ne keskeltä kahtia (pituussuunnassa) ja nido pystypäin kiinni toisiinsa. Tämän jälkeen aseta haluamasi nauha kiinni niistä väleistä, mistä näet niitit, ja solmi päät yhteen yläreunaan. Nyt voit halutessasí koristella pääsiäismunaa lisää, ellet ole tyytyväinen kartongin kuosiin ja väreihin. Lopuksi levitä hieman munan "siipiä" niin, että siitä tulee kauniin muotoinen! Tadaa, näin helposti tuli valmista ja kaunista!

 

Ps. On muuten taas hiiskatin sameita kuvia. Tosin, kuvauksessa käyttämäni sählymailateline ei välttämättä ollut ihan kaikkein stabiilein, joten kuvauksissa kohteet heiluivat eestaas ihan miten sattuu.

Maatuskakortit.

Värikkäät vaatteet,

kultaa sekä hopeaa

Siinä tämän kerran teemat

kun kortteja aloin askartaa

 

 

Taas mennään maatuskoiden maailmassa! Ystävällä, jolle jo aiemmin lähetin huovuttamani maatuskan, viettää syntymäpäiviään tässä kuussa. Viime leirillä, kun teinit askartelivat rukouskortteja rauhaisassa hiljaisuudessa, minä en kolmannella kierroksella halunnut enää luottokorttia tehdä. Kävin läpi synttärikalenteria ja muistin maatuska-fanin juhlien olevan tulossa. Askartelin hänelle kuvien vihreän maatuskan ja mielestäni siitä tuli oikein kaunis! Punaisen ja mustavalkoisen mummelin askartelin sitten vapaalla. Niille ei ole vielä ottajaa, mutta ehkäpä saan nekin matkaan...

 

 

Näitä kortteja tehdessäni olin joka kerta hieman epävarma siitä, miten maatuskan naama olisi hyvä piirtää! Vihreän ja punaisen tein muistikuvan varassa, mutta mustavalkoisen hahmon kasvoja piirtäessäni epäonnistuin pari kertaa suuresti! Sen jälkeen hieman etsin vinkkejä netistä ja sain aikaan ihan sievät kasvot (ja huomattavasti vähemmällä stressillä kuin aiemmin). Maatuskat ovat kuitenkin niin herkkiä ja kauniita, ja niiden kasvot ovat aina omaa luokkaansa. Harjoitus tekee mestarin!

 

 

Pakko muuten vielä kertoa, kuinka onnistuin hieman töppäämään ensimmäisen maatuskan kanssa. Tai en maatuskan kanssa, vaan sen kuvan ja kuvan lähettämisen kanssa. Olin siis riemuissani saanut valmiiksi kortin ja halusin lähettää siitä samantien kuvan kanssa-asujalle. Lisäsin kuvan viestiin, kirjoitin tekstiosaan vastaanottajan nimen ja riemuitsin valmistuneesta kortista. Samoilla vauhdeilla lähetin viestin eteenpäin ja samantien huomasin, että olin ajatuksissani laittanut kuvan juurikin kortin vastaanottavalle ystävälle. No, säästyipähän hän sitten yllättymisen ilolta, eh.. Toisaalta, tuskinpa tuo nyt niin maailmaa kaatoi, korkeintaan hieman heilautti. Eipä ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun toheloin viestit juurikin sille ihmiselle, ketä mahdollisesti ajattelin viestiä kirjottaessani.. Tarkkuutta, tarkkuutta! Tuossa kämmissä oli kyllä yksi ihan kiva puolikin; sain laittaa jo reilusti aiemmin kuvat korteista tänne blogiin, jeejee.
 

 

Työvaiheet korteissa eivät olleet kovinkaan hankalat. Ensin leikkasin kartongista maatuskan mallin ja piirsin sen vielä paperille. Paperiversiosta leikkasin kaksi osaa - huivin ja alaruumiin. Niiden avulla piirsin askartelupapereihin kappaleiden osat. Liimasin ne kartongille ja koristelin. Lopuksi leikkasin kasvot ja hiukset ja koko komeuden liimasin kohotarrojen avulla korttipohjaan. Korttipohjat ovat A5-kokoa, jos joku jäi sitä miettimään. Vielä kun keksin jostakin kivat kirjetkuoret, niin saan kortit postiin!
 

Nakkijuttu.

Nopeasti, pikaisesti

jotain helppoa syötävää

Kauli, täytä, uuniin heitä

kohta katoaa nälkä tää

 

Viime torstaina kokkikerhossa tehtiin lasten kanssa nakkipiiloja! Käytännössä nakkikset taitaa olla yksi helpoimmista ja nopeimmista herkuista tehdä, sillä ainekset löytyvät valmiina kaupasta eikä mitään erityistä tarvitse itse valmistaa tai valmistella. Kaiken lisäksi nakkipiilot ovat hyvänmakuisia ja maistuvat monille, joten ne saa nopeasti valmistettua vaikkapa lasten synttärijuhlien herkkupöytään!

 

Kuvia piiloista minulla ei ole, mutta ohjeistus on varsin helppo: Tarvitset paketin lehti- tai voitaikinaa sekä nakkeja, ketsuppia, kananmunan sekä halutessasi esimerkiksi seesaminsiemeniä! Levitä levyt hetkeksi aikaa sulamaan leivinpaperin päälle ja kun ne saa helposti leikattua puoliksi voiveitsellä, ovat ne tarpeeksi sulia valmistukseen! Sipaise taikinalevyille ohut kerros ketsuppia ja aseta nakki neliön muotoisen taikinalevyn toiseen reunaan. Kääri taikina napakasti nakin ympärille ja painele saumakohta tiukasti kiinni. Aseta valmis rulla leivinpaperille sauma alaspäin ja voitele kananmunalla. Ripottele päälle seesaminsiemeniä ja voilá - rulla on valmis uuniin. Paista 225 asteisessa uunissa, keskitasolla 10-15 minuuttia.

 

 

Innostuin pitkästä aikaa nakkipiilojen hienoudesta ja halusin tehdä niitä myös kotona! Jääkaapissa oli kuitenkin hieman nahistunutta paprikaa ja sipulia, joten ajattelin laittaa niitäkin mukaan. Silloin muistin ihanassa, rakkaassa Höyterissä usein maistellut pitsarullat! Ne ovat siis sivistyneempi versio nakkipiiloista, mutta silti aivan todella hyviä nekin. Hetken aikaa mietin, millä keinoilla lähtisin niitä askartelemaan ja pikaisen googlettelun avulla sain homman käyntiin!

 

Pitsarullat

 

 paketti lehtitaikinaa

nakkeja (tai tonnikalaa, kinkkua, salamia ...)

sekä makusi mukaan täytettä:

 vihanneksia, juustoja, kastikkeita ...

• Levitä taikinalevyt sulamaan leivinpaperille
• Kun levyt ovat sopivasti sulaneet, kauli niitä hieman pidemmiksi ja ohuemmiksi
• Levitä haluamasi täytteet taikinan päälle ja kääri koko komeus rullalle
• Leikkaa rullasta noin 2 sentin paksuisia paloja ja aseta ne pellille, leivinpaperin päälle
• Voitele rullat kananmunalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä
• Paista herkkuja uunissa, 225 asteessa noin 10-15 minuuttia

 

Vaihteeksi olen taas jättänyt kaikki kuvat valmistamisesta pois, mutta valmiista rullista minulla sentään on kuva! Kuvaamisen kanssa piti kuitenkin olla nopea, sillä eräs nimeltä mainitsematon kanssa-asuja oli napsimassa rullia koko ajan! Toisaalta hyvä, että menivät parempiin suihin - eipä niitä kaappiin haisemaankaan ole tarkoitettu!

Luottokortit.

Ei onnen tarvitse olla suuren suuri,

vaan joskus se mahtuu lompakkoon juuri

Eikä sanoja vaadita yhtään sen enempää

kuin pieneen korttiin saadaan riittämään

 

 

Viikonloppuna olin taas leirillä. Tällä kertaa leiriläiset olivat kuitenkin vanhempia, sillä osallistuin tiimini kanssa isoskoulutusleirille. Isoseksi koulutettavat nuoret ovat siis 15-vuotiaita ja vanhempia, joten meininki on leireillä aivan erilainen kuin lasten kanssa toimiessa. Toisinaan on kuitenkin kivaa vaihtelua, että saa olla myös hieman vanhempien kanssa leireilemässä. Etuna on se, että leiriporukka on kaikin puolin itsenäisempi ja itsensä uskaltaa antaa rentoutua helpommin!

 

 

Lämmin tuuli,

siivenisku hentoinen

kantavat kotiin

väsyneen matkalaisen

 

Missä menet, mitä teet

silti et ole yksin

Käy kahdet askeleet

 

Minun vastuulleni annettiin leirillä (yllättäen?) kädentaitojen paja. Ensialkuun pohdimme olisimmeko tehneet huolinuket, mutta totesimme aiheen olevan ehkä kuitenkin liian lapsellinen teineille. Askartelun tuli kuitenkin liittyä jollakin tapaa rukoukseen, joten suunnittelin sitä varten rukouskortin, toiselta nimeltään luottokortin.

 

 

Et ole  yksin,

vaikka monet ovat jo menneet

sukupolvien ketjussa

elämä jatkuu

edelleen

 

Hengitä rauhassa,

katso ylös taivaan sineen

tähtien takana

alkaa rakastava

avaruus

 

Suurin osa blogiani lukevista tuntee minut henkilökohtaisesti ja tietävät, että olen töissä seurakunnalla. Yritin äsken käydä läpi vanhoja postauksia ja etsiä, olenko täälläkin jo maininnut asiasta! En ainakaan äkkisiltään löytänyt kyseistä tietoa, joten tuossapa se nyt tuli kerrottua. Seurakunnan työ on tuntunut kutsuvalta jo rippikoulusta lähtien ja lukiosta päästyäni hain opiskelemaan kirkon nuorisotyönohjaajaksi. Pääsin kouluun ja valmistuin sosionomiksi sekä kirkon nuorisotyönohjaajaksi lähetyssihteerin pätevyydellä joulukuussa 2010 eli kolme ja puoli vuotta myöhemmin. Ensimmäisiin oikeisiin töihin pääsin keväällä 2011, kun aloitin varhaisnuorisotyön sijaisuuden kotiseurakunnassani. Samoilla kulmilla pyörin aina vuoden 2013 heinäkuun loppuun asti ja heti seuraavana päivänä, elokuun ensimmäisenä, aloitin nykyisen sijaisuuteni uudessa paikassa. Täällä töitä minulla on näillä näkymin tämän vuoden loppuun ja sen jälkeen.. Minne elämä vie, sinne on mentävä!

 

 

Aurinko hellii kasvoja

pyyhkii pois eilisen murheet

 

Ja juuri sillä hetkellä,

kun säteet lämmittävät

sydämeen saakka

kaikki tuntuu oikealta

 

juuri maailman

kauneimmalta

 

Ylläolevan tekstin piti olla pieni aasinsilta askartelun taustan esittelyyn, mutta sainkin siinä kerrottua koulutus- ja työhistoriani! Toisaalta se onnistuikin siinä hyvin, sillä tekemäni luottokortti liittyy hyvinkin tiiviisti omaan alaani. Rukous on kuitenkin yksi keskeisimmistä asioista kristityn eli myös minun elämässä. Se ei kuitenkaan aina ole ihan helppo asia ja monet kokevat sen vaikeaksi ymmärtää, omaksua tai uskoa. En itsekään ole mikään "rukoilijatyyppi", vaan pääosin rukoukseni keskittyvät iltarukouksiin sekä niihin mitä luen yhdessä seurakunnan kanssa hartauksissa ja jumalanpalveluksissa. Toisinaan on kuitenkin myös aihetta kiittää tai pyytää siunausta ja apua elämään ja näitä pikaisia kuiskauksia laitan matkaan enemmän ja vähemmän. Rukous on siis jokatapauksessa päivittäinen osa elämääni ja olen onnellinen, että saan uskoa ja luottaa jonkun kuulevan kaikki asiani täältä maan ääristä!

 

 

Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,

sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

(Fransiscus Assisilaisen rukous)

 

Rukous onkin ennenkaikkea luottamista ja sen takia halusin tehdä rukouskorteista luottokorttimaisia. Kooltaan se on pankkikortin kokoinen ja mahtuu siis lompakkoon! Koristelin omat kappaleeni minua miellyttävillä väreillä ja kuvilla ja päällystin kortit kontaktimuovilla. Se, miksi kortit ovat erityisiä, on niihin lisätyt rukoukset. Askartelua suunnitellessani poimin muutamia kauniita tekstejä ja kopioin ne valmiiksi ja oikean kokoisiksi kortteja varten. Näin jokainen sai liittää mieluisensa rukouksen omaan korttiinsa ja pitää sitä mukanaan. Näin rukous olisi mukana aina, luottokorttina lompakossa!

 

 

USKO

Herra, kuule minua, kun käännyn puoleesi.

Kanna minua elämäni kaikilla matkoilla, ilossa ja surussa.

TOIVO

Jumala, Sinä tiedät suurimmat haaveeni ja unelmani.

Anna minulle rohkeutta ja voimaa toteuttaa ne!

 RAKKAUS

Isä, Sinä näet minut ja rakkaat läheiseni.

Auta minua rakastamaan heitä niin kuin itseäni ja sinua.

Rukouskorttien lisäksi tein muutaman rukouksettoman kortin. Kirjoitin niihin runoja rukouksen sijaan. Omalla tavallaan nekin ovat kyllä luottokortteja, sillä ne tuovat (ainakin toivon mukaan) lohtua omistajalleen huonona hetkenä. Toki toivon niiden tuovan iloa myös kauniina päivänä, mutta erityisesti toivon lohdutuksen kumpuavan niistä synkän sydämen aikaan!

 

Suklaasitäsuntätäpiparit.

Makeannälkä hillitön lähtee takuulla

kun sokerit ja rasvat sekoitat kunnolla

Paistat uunissa hetken aikaa

ja taas saat nauttia makujen taikaa!

Olen kotoisin Kotkasta, Kymenlaaksosta. Puhuessani minä olen miä ja sinä on siä. Mennessäni johonkin menen jonnee ja pitkän työpäivän jälkeen toivon, ettei enää tarvitsisi lähteä minnee. Paljon puhuttu jopo-laulu puhuu kyysäämisestä, mutta minä tarskitan! Tapoja puhua ja ilmaista asioita on paljon ja eri murrealueilla kuulee paljon erilaisia tapoja puhua tutuista asioista. Yksi suurimmista aiheista mistä ystävieni kanssa väännän yhä edelleen ja edelleen ovat piparit! Tai siis keksit, jos pussin tai paketin kyljestä lukee, huokaush. Minulle kuitenkin kaikki makeat piparit, keksit, pikkuleivät, mitkä tahansa, ovat pipareita. Erikseen ovat, tottakai, joulupiparit. Minun on todella vaikea edes yrittää puhua kekseistä, sillä se ei vaan sovi suuhuni! Myös kirjoittaminen tuntuu hankalalta, joten nyt esittelen teille aivan huikean hyvän PIPARIohjeen. Tällä ohjeella olen tehnyt leipomuksia jo useamman kerran ja suorastaan rakastan valmiiden pipareiden koostumusta: hieman sitkeä, pehmeä ja suussasulava. Saanko esitellä:

Suklaasitäsuntätäpiparit

n. 40 kappaletta

 

225 grammaa voita

2 desiä sokeria

2,5 desiä fariinisokeria

2 kananmunaa

7 desiä jauhoja

2 teelusikallista soodaa

2 teelusikallista leivinjauhetta

1 ruokalusikallinen vaniljasokeria

 

Maun mukaan sattumia, esim.

 

Suklaata

Kuivattuja marjoja

Rusinoita

Karkkimurskaa ...

 

TAIKINA

• Sekoita vatkaimella pehmeä voi ja sokerit
• Vatkaa mukaan kananmunat yksi kerrallaan
• Sekoita kuivat aineet keskenään ja vatkaa ne kepeästi mukaan
• Lisää haluamasi sattumat. Minä käytin pienen levyn (100 grammaa) valkoista suklaata sekä yhteensä n. 1,5 desiä karpaloita ja puolukoita. Enemmänkin olisin kyllä voinut laittaa, sillä nyt sattumia on kyllä aika vähän..
• Leivo taikina pieniksi palloiksi leivinpaperin päälle. HUOM. Pallot leviävät uunissa, joten jätä tarpeeksi suuret välit niille. Jos kuitenkin laitat pallot hieman turhan tiiviisti, voit tehdä niin kuin minä tein...
• Paista pipareita 175 asteisessa uunissa noin 15-18 minuuttia. Kun otat piparit uunista, anna niiden jäähtyä hetken aikaa ja nostele ne sitten ritilän päälle jäähtymään loppuun asti.

 

 

Niin ... minä siis kyllä muistin, että pallot leviävät uunissa, mutta silti asettelin ne melkoisen tiuhaan leivinpaperille. Niiden paistuessa katselin uuninluukusta ja totesin siellä paistuvan miltei koko pellin levyinen piparikenttä. Visioni kauniista, sopivan kokoisista ja ennenkaikkea pyöreistä herkuista hajosi ilmaan saman tien. Hetken aika asiaa pohdittuani en kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan, vaan etsin kaapista pursotusputkeni yhden suuttimen. Kun nostin pellin pois uunista, painoin suuttimen avulla pehmeästä levystä kauniita, pyöreitä pipareita! Niistä tuli itseasiassa niin kivoja, että päätin ensi kerralla asettaa suoraan taikinapallot lähelle toisiaan, jotta saan napsittua kivoja pyöryläisiä ilman "apuamitänytteen!"-pohdintaa!

 

 

 

Annoin pipareiden levätä ritilällä yön yli ja seuraavana päivänä ladoin ne piparirasiaan. Kaunis, vaikkakin hieman jouluinen, rasia on mummoni vanha. Rakas mummoni kuoli viime heinäkuussa. Kyseinen rasia on nostettu mummolassa pöydälle vuosien ja taas vuosien ajan ja sen sisältä on aina löytynyt jotakin herkullista. Jo pitkän aikaa ennen mummoni kuolemaa olin miettinyt, että juuri sen rasian haluaisin saada itselleni kun hänestä aika jättää. Niinpä kummitätini, mummon viidestä lapsesta toiseksi nuorin, toi sen minulle joulukuussa syntymäpäivälahjaksi. Hassua, miten niin tuttu asia, mitä on katsellut vuodesta toiseen, näyttää kuitenkin kovin erilaiselta kun nostan sen meidän keittiönpöydällemme. Sama tunnelma siitä kuitenkin huokuu ja muisto rakkaasta mummosta elää suloisen lämpimänä minun keittiössäni! Voi mummo, miten sinua kaipaankaan!

 

 

 Ps. Kuvissa näkyvät sormet ovat kanssa-asujan. Hänen piti ihan väkisin päästä närppimmään ja tökkimään. Annoin sitten luvan yhdelle hapsiais-kuvalle. Aww.