Suklaasitäsuntätäpiparit.

Makeannälkä hillitön lähtee takuulla

kun sokerit ja rasvat sekoitat kunnolla

Paistat uunissa hetken aikaa

ja taas saat nauttia makujen taikaa!

Olen kotoisin Kotkasta, Kymenlaaksosta. Puhuessani minä olen miä ja sinä on siä. Mennessäni johonkin menen jonnee ja pitkän työpäivän jälkeen toivon, ettei enää tarvitsisi lähteä minnee. Paljon puhuttu jopo-laulu puhuu kyysäämisestä, mutta minä tarskitan! Tapoja puhua ja ilmaista asioita on paljon ja eri murrealueilla kuulee paljon erilaisia tapoja puhua tutuista asioista. Yksi suurimmista aiheista mistä ystävieni kanssa väännän yhä edelleen ja edelleen ovat piparit! Tai siis keksit, jos pussin tai paketin kyljestä lukee, huokaush. Minulle kuitenkin kaikki makeat piparit, keksit, pikkuleivät, mitkä tahansa, ovat pipareita. Erikseen ovat, tottakai, joulupiparit. Minun on todella vaikea edes yrittää puhua kekseistä, sillä se ei vaan sovi suuhuni! Myös kirjoittaminen tuntuu hankalalta, joten nyt esittelen teille aivan huikean hyvän PIPARIohjeen. Tällä ohjeella olen tehnyt leipomuksia jo useamman kerran ja suorastaan rakastan valmiiden pipareiden koostumusta: hieman sitkeä, pehmeä ja suussasulava. Saanko esitellä:

Suklaasitäsuntätäpiparit

n. 40 kappaletta

 

225 grammaa voita

2 desiä sokeria

2,5 desiä fariinisokeria

2 kananmunaa

7 desiä jauhoja

2 teelusikallista soodaa

2 teelusikallista leivinjauhetta

1 ruokalusikallinen vaniljasokeria

 

Maun mukaan sattumia, esim.

 

Suklaata

Kuivattuja marjoja

Rusinoita

Karkkimurskaa ...

 

TAIKINA

• Sekoita vatkaimella pehmeä voi ja sokerit
• Vatkaa mukaan kananmunat yksi kerrallaan
• Sekoita kuivat aineet keskenään ja vatkaa ne kepeästi mukaan
• Lisää haluamasi sattumat. Minä käytin pienen levyn (100 grammaa) valkoista suklaata sekä yhteensä n. 1,5 desiä karpaloita ja puolukoita. Enemmänkin olisin kyllä voinut laittaa, sillä nyt sattumia on kyllä aika vähän..
• Leivo taikina pieniksi palloiksi leivinpaperin päälle. HUOM. Pallot leviävät uunissa, joten jätä tarpeeksi suuret välit niille. Jos kuitenkin laitat pallot hieman turhan tiiviisti, voit tehdä niin kuin minä tein...
• Paista pipareita 175 asteisessa uunissa noin 15-18 minuuttia. Kun otat piparit uunista, anna niiden jäähtyä hetken aikaa ja nostele ne sitten ritilän päälle jäähtymään loppuun asti.

 

 

Niin ... minä siis kyllä muistin, että pallot leviävät uunissa, mutta silti asettelin ne melkoisen tiuhaan leivinpaperille. Niiden paistuessa katselin uuninluukusta ja totesin siellä paistuvan miltei koko pellin levyinen piparikenttä. Visioni kauniista, sopivan kokoisista ja ennenkaikkea pyöreistä herkuista hajosi ilmaan saman tien. Hetken aika asiaa pohdittuani en kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan, vaan etsin kaapista pursotusputkeni yhden suuttimen. Kun nostin pellin pois uunista, painoin suuttimen avulla pehmeästä levystä kauniita, pyöreitä pipareita! Niistä tuli itseasiassa niin kivoja, että päätin ensi kerralla asettaa suoraan taikinapallot lähelle toisiaan, jotta saan napsittua kivoja pyöryläisiä ilman "apuamitänytteen!"-pohdintaa!

 

 

 

Annoin pipareiden levätä ritilällä yön yli ja seuraavana päivänä ladoin ne piparirasiaan. Kaunis, vaikkakin hieman jouluinen, rasia on mummoni vanha. Rakas mummoni kuoli viime heinäkuussa. Kyseinen rasia on nostettu mummolassa pöydälle vuosien ja taas vuosien ajan ja sen sisältä on aina löytynyt jotakin herkullista. Jo pitkän aikaa ennen mummoni kuolemaa olin miettinyt, että juuri sen rasian haluaisin saada itselleni kun hänestä aika jättää. Niinpä kummitätini, mummon viidestä lapsesta toiseksi nuorin, toi sen minulle joulukuussa syntymäpäivälahjaksi. Hassua, miten niin tuttu asia, mitä on katsellut vuodesta toiseen, näyttää kuitenkin kovin erilaiselta kun nostan sen meidän keittiönpöydällemme. Sama tunnelma siitä kuitenkin huokuu ja muisto rakkaasta mummosta elää suloisen lämpimänä minun keittiössäni! Voi mummo, miten sinua kaipaankaan!

 

 

 Ps. Kuvissa näkyvät sormet ovat kanssa-asujan. Hänen piti ihan väkisin päästä närppimmään ja tökkimään. Annoin sitten luvan yhdelle hapsiais-kuvalle. Aww.