Onnelliset tikapuut.

Kiipeä aina kohti ylintä oksaa,

älä liikaa pelkää putoamista

Sillä onnen tikkailla ei pelkoa olla saa,

kun rakkaus ja ystävät estää tippumasta

 

 

Työelämä kiskoo juuri nyt moneen suuntaan, sillä hiihtolomaleirit ovat käynnissä. Viikonloppuna olin mukana "kotimaalla", kun minua pyydettiin mukaan entisen työpaikkani leirille. Mieluusti lähdin mukaan, sillä kaipuu tuttuihin maisemiin on toisinaan todella valtava. Viikonloppu oli aivan huikea ja suorastaan voimauttava ja haikein mielin jouduin lähtemään pois. Leirit ovat työssäni kaikkein parasta ja nautin niiden tekemisestä, niillä olemisesta ja niiden suunnittelusta paljon. Lohtua edellisen leirin päättymiseen tuo se, että jo kahden viikon päästä palaan samoihin maisemiin uuden työni tyttöjen kanssa, kun menemme tekemään yhteisen leirin. Tänään lähden myös täällä uusissa maisemissa leirille ja se on myös varsin mukavaa. Vaikka paikka ja leirikulttuuri ovat jossakin määrin erilaisia, on leiri silti aina leiri. Peruskaava on sama ja lapset ihania!

 

 

Mukavaa talvilomaviikkoa tai sitten jo voimia alkaneeseen arkeen! Oli miten oli, nauttikaa hetkistä!

 

 

Kuvassa onnellisuuden tikapuut, mitkä suunnittelin viime syksynä kerhoihin ensimmäiselle kerralle. Yksinkertainen idea, mikä kuitenkin pitää sisällään paljon. Pyysin lapsia kirjoittamaan tikkaille asioita, mitkä saavat heidän mielensä hyväksi ja auttavat heitä elämässä eteenpäin ilon ja riemun kautta! Lisäksi muutama tunnelmapala menneeltä leiriltä, missä teemana oli vieraanvaraisuus ja ystävällisyys. Lapset askartelivat hienoja ovikylttejä, minä kuvasin hienosti leikattuja softispaloja. Niin, ja paistoin vaahtokarkkeja ja liiskasin niitä pipareiden väliin!

  

 

Pyykkipoikakirje.

Kun postiluukku silloin tällöin kolahtaa,

on mieli aina odottava ja vallaton

Mut jos sua yllätys inha oottaa,

on pino valkoisia kuoria kovin lohduton

Siks toivoo kai toisinaan kaikki kirjettä kultaista,

ilman leimaa valtion virastojen

Sillä silloin kun saat ystävältä yllätyksen aukaista,

on ilo suurempi kuin taakka murheiden

 

Nyt haluan esitellä teille nopeasti muutaman postin, mitkä laitoin matkaan tänään. Löysin aikanaan internetin ihmeellisestä maailmasta hauskan idean pyykkipoikakirjeestä, mutta sivu jäi unohduksiin pitkäksi aikaa. Nyt taas muistin tuon hauskan kuvan ja aloin rakentamaan omia pikku viestipoikiani. Askar ei ollutkaan niin helppo kuin ajattelin, joten etsin netistä myös erilaisia tutoriaaleja kyseiseen askarteluun. Lopulta tein omat nappulani hieman muutamaa ohjetta soveltaen. Teen näiden söpöjen ylläripostien tekemisestä oman merkintänsä kun ehdin, mutta ideaa voi lähteä hakemaan esimerkiksi täältä. Haha, täältä voit myös katsella hauskoja eläinhahmoja, mitä pyykkipoikiin on tehty! Erityisesti tuolta toisen linkin takaa löytyvä keltainen kala on aika ihana!

 

 

 

 

Myös aiemmin esittelemäni maatuska lähti matkaan. Toivottavasti se tuo iloa uudelle omistajalleen!

 

Vattukärtsäri. (Gluteeniton)

Keskellä koleaa talvipäivää,

kun eessä ei näy yhtään kesäpäivää

Kaiva taas kaapista jauhot ja kulhot

ja leivo pois kaikki murheen alhot

 

Eilen vietettiin leppoisaa sunnuntaipäivää. Aamu alkoi yhteisellä aamupalalla. Ne ovat nykyään meidän taloudessa melkoisen harvinaisia, kun työajat menevät kaikin tavoin ristiin. Viikonloput ovat siis aarreaikaa ja tänä sunnuntaina halusin ilahduttaa kanssa-asujaa hilpeällä aamupalaleivällä!  Leivän nimeksi tuli vaatimattomasti Dinosaurusfanin herkkuleipä!

 

 

Iltapäivällä teimme ruokaa, sillä odotimme ruokavieraita kylään. S sai viime vuonna vanhemmiltaan syntymäpäivälahjaksi wokkipannun ja lupasi jonain päivänä tehdä heille wokkiruokaa kiitokseksi. Loppujen lopuksi ruoanlaitto meni niin, että S siivosi ja minä kokkasin. Työjako oli kuitenkin ihan passeli, sillä minä olen kyllä aika huono siivoamaan, kun taas ruoanlaitto on paljon mieleisempää! Tällä kertaa ruoka onnistui ihan hyvin, vaikka pitkän vahinkohautumisen takia sen koostumus olikin aika paksua ja tukevaa. Lopputuloksesta minulla ei ole kuvaa, mutta voitte kuvitella seuraavien raaka-aineiden lopputuloksen: porkkanaa, paprikaa, bambunversoja, suppilovahveroita, kanaa, minimaissitähkiä, currya, paprikajauhetta, vuorisuolaa, pippuria, kookosmaitoa ja ... siinä se!

 

Jälkiruokana tarjoiltiin vattukärtsäriä, minkä tein samana päivänä. Leivonnaisen nimi on melko roisi, mutta kun mietin lempinimiä kääretortulle, muistin kyseisen väännöksen. Sillä nimellä meillä kotona kutsuttiin kääretorttua, joten olkoon tämäkin siis saman niminen! Koska toinen vieraista on gluteeniton, tein tämän(kin) ilman tavallista jauhoa.

 

 

Koska näppäränä likkana leikkasin tortun kahtia ennekuin olin mitannut mahtuvatko molemmat puolikkaat tarjoiluastiaan, päätyi tarjolle lopulta vain toinen puolikas. Ylläoleva kuva on siis tänään aamulla korkattu kappale, minkä koristelin ainoastaan pursotuksilla. Allaoleva puolikas taas syötiin parempiin suihin samantien eilisessä kahvipöydässä.

 

 

Ohjeen olen aikanaan ottanut täältä. Halusin kuitenkin kokeilla, minkälainen lopputulos syntyy, jos vaihdan sokerin tomusokeriksi ja vatkaan valkuaiset ja keltuaiset erikseen niinkuin tässä täytekakussa. Mielestäni valmis torttu oli hieman kuohkeampi kuin muuten, mutta hyvää tulee, vatkaa munat ja sokerit kummin tahansa!

 

 

KÄÄRETORTTU ELI KÄRTSÄRI

 

4 kananmunaa
1 1/2 dl tomusokeria
1 1/2 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

 

Lisäksi tarvitset haluamasi täytteet. Minä käytin yhden purkin ruusunmarja-vadelmapilttiä, pakastevadelmia, vispikermaa ja vaniljarahkaa.

 

 

POHJA

 

1. Erottele huoneenlämpöisten munian keltuaiset ja valkuaiset.

2. Lisää valkuaisten joukkoon 1 dl tomusokeria ja keltuaisten kanssa 1/2 dl tomusokeria.

3. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi omassa kulhossaan ja keltuaiset kuohkeaksi vaahdoksi omassa kulhossaan
4. Lisää keltuaisvaahtoon muutama lusikallinen valkuaisvaahtoa ja sekoita varoen.

5. Siivilöi keskenään sekoitetut kuivat aineet keltuaisvaahtoon ja sekoita puuhaarukalla varovasti sekaisin

6. Lisää varovasti nostellen loput valkuaisvaahdosta

7. Levitä uunipellille ja paista +225 asteessa n. 8-10min.
8. Kun pohja on paistunut, kippaa se tomusokerilla pölytetyn leivinpaperin päälle jäähtymään.

 

TÄYTE

 

5 dl vispikermaa

200 gr vaniljarahkaa

ruusunmarja-vadelmapiltti

pakastevadelmia

 

1. Sekoita piltin kanssa haluamasi määrä vadelmia. Jos käytät pakastevadelmaa, voit lämmittää seosta hetken aikaa mikrossa, jotta se on helpompi levittää torttupohjalle.

2. Vatkaa vispikerma löysäksi vaahdoksi ja lisää rahka

3. Sekoita kermarahkaseos jämäkäksi vaahdoksi.

4. Levitä vadelmaseos jäähtyneelle pohjalle ja lisää sen päälle tasainen kermakerros

5. Kääri leivinpaperin avulla torttu rullalle ja jätä se paperille saumapuoli alaspäin

6. Kuorruta kääretorttu kermalla ja pursota lopulla haluamiasi kuvioita kääretortun pintaan

7. Halutessasi voit vielä koristella luomuksesi vadelmilla sekä gluteenittomilla piparinmuruilla.

 

Anna leivonnaisen asettua jääkaapissa ennen tarjoilua noin puoli tuntia.

 

 

Tällä ohjeella ja näillä aineksilla tortusta tuli hyvä ja mehevä. Kirpeät vadelmat ovat mielestäni hyviä enkä kaivannut mukaan mitään makeuttajaa. Halutessasi voit kuitenkin sekoittaa sokeria vadelmien joukkoon, jos haluat tehdä hieman makeamman tortun.

 

 

Rakas Elma-koiramme vartioi ja nuuhki kärtsärin tarkkaan, hähää. Eipä kuitenkaan ehtinyt maistaa, vaikka muuten onkin kovin sukkela liikkeissään!

Kivinen tie.

"Herkkua on siinä monenlaista",

niin me lauletaan jouluna

Mut silloin kun ei aurinko paista,

on herkuttelu sallittu myös niinä aikoina.

 

Tänään on nyt se kovin hehkutettu ystävänpäivä. Omalla kohdallani sen vietto ei ole tosiaan ollut sen kummempaa. Illalla otetaan suunnaksi ne treffit tuon kanssa-asujan kanssa, mutta muuten päivä on kuin yksi muiden joukossa. Lukion kakkosille sattui kyllä kiva päivämäärä Wanhojen tansseille, ne kun heilutaan ja juhlitaan tänään.

 

Ystävänpäivä-teemalla mentiin kuitenkin eilen tyttökerhossa. Olen iloinen siitä, että nyt myös minulla on kerran viikossa kerho ohjattavana. Eilen olin ensimmäistä kertaa lasten kanssa itsekseni ja hauskaa oli. Lapsia oli seitsemän ja päätin, että kaikkien kanssa en yksin lähde edes yrittämään kokkikerhoilua keittiöön. Ostin siis hieman herkkuja napsittavaksi ja nappasin mukaan korttitarvikkeet. Ilta meni rattoisasti viidakkomuroja, kaurakeksejä ja suolatikkuja syödessä. Tytöt saivat aikaan todella hienoja kortteja, joista en ehtinyt ottaa kuvia. Ilokseni sain kuitenkin myös itse muutaman, joista napsin kuvia tähän tekstiin.

 

 

 

Tänään aamulla juhlistin (taino, juhlistin ja juhlistin) tätä päivää kuitenkin niin, että tein ennen töihinlähtöä hieman rocky roadia! Olen kerran aiemmin tehnyt moista herkkua, mutta silloin lopputulos oli hieman mälsä. Laitoin suklaan sekaan liikaa ja liian kovia karkinpaloja, joten palojen natustelu kävi hampaisiin aika kovasti. Tällä kertaa laitoin mukaan pilkottuja "kumikarkkeja", suolapähkinöitä sekä kuivattua mustikkaa. Suklaana käytin puolitoista levyä Pandan maitosuklaata sekä yhden levyn Pandan tummaa suklaata. Suklaan sulatin kattilassa, temperoin ja sen jälkeen sotkin mukaan kaikki herkkusuljut. Nostelin massan silikonimuotteihin ja laitoin pakkaseen jähmettymään. Vartti pakkasessa teki ihmeitä ja tuloksena oli nopeasti jähmettyneitä herkkupaloja!

 

Suklaan temperointiin liittyvät ohjeet löytää linkistä, mutta kerron tähän lyhyesti temperoinnin idean. Itse en ollut moisesta kuullutkaan, ennekuin aloin selvittää miksi itse tehdyt suklaakoristeet- ja konvehdit sulivat käsissä nopeasti. Lisäksi olin aina pohtinut, miksi kaupasta ostetut suklaat ovat aina niin kovin kiiltäviä ja kauniita. Syy selvisi nopealla googlettelulla: kaupan suklaat temperoidaan, jotta ne saavat juuri ne ominaisuudet (sulamattomuus sekä kiiltävä pinta) mitkä halutaan. Vaikka toimenpide kuulostaa hankalalta, sitä se ei tosiasiassa ole. Tarvitse temperointia varten kulhon, missä suklaan sulatat sekä lämpömittarin. Minä tykkään sulattaa suklaan kattilassa ja mittarina käytän ihan tavallista paistomittaria. Toki digitaalinen mittari olisi näppärämpi, mutta tähän asti olen pärjännyt ihan tavallisella mittarilla. Parasta temperoinnissa on se, ettei se vie aikaa sen suuremmin kuin pelkkä suklaan sulatus. Lisäksi lopputulos on tosiaan hieno ja kiiltävä, eikä sotke lainkaan yhtä paljon kuin vain kerran sulatettu suklaa.

 

 

Juuri nyt on kiva ajatus, että kotona odottaa monta suklaasydäntä. Tämä päivä on jollakin tavalla hieman jähmeä ja hankala ja se onkin ehkä yksi lisäsyy siihen, että en ole niin kovin hyvällä ystävänpäivätuulella. Sain tänään kuulla ikäviä uutisia liittyen erään minulle läheiseen nuoreen. Häneltä on löydetty pahassa tilassa oleva syöpäkasvain monine etäpesäkkeineen. Lisäksi lähipiirissäni on muutenkin tullut esiin muutamia hankalia sairauksia ja elämäntilanteita, joten rukouksille on nyt tilaa. Toisaalta kaikki nämä vastoinkäymiset ja hankaluudet muistuttavat siitä, miten tärkeää on pitää rakkaimmistaan huolta ja olla heidän lähellään. Ehkäpä siis minunkin sydämeni voisi hieman heltyä ja tähän loppuun sopisi toivottaa kaikille hyvää ystävänpäivää. Sovitaanko kuitenkin niin, että vietämme ystävänpäivää tästä lähtien joka päivä ja välitämme toisistamme myös muina aikoina, kuin vain tässä helmikuun puolessa välissä?  Niin minä ainakin yritän tehdä, toivottavasti onnistunkin!

 

Helmisydänkortti.

On monta tapaa muistaa ystävää,

mut silti se usein tekemättä jää

Työt, koulut ja kaikki harrastukset

vievät kavalasti pois yhteiset hetket

Siks haastankin sut nyt hetkeks pysähtymään

ja tervehdystä rakkaalle ystävälle väsäämään

 

Jälleen on luvassa eräs kerhoaskarteludemo. Tein sen malliksi puuhakerhoon, missä lapset olivat toivoneet haastavampia askarteluja. Viime viikolla ohjelmassa oli huovutusta ja tällä kertaa he saivat luvan näpertää helmistä, rautalangasta sekä erilaisista papereista ja kartongeista kortteja. Ystävänpäivä on ihan nurkilla, joten sillä varjolla oli hyvä valmistella jotain pientä kivaa vaikkapa juuri parhaalle kaverille tai opettajalle!

 

 

Itse en kovinkaan perusta ystävänpäivästä, sillä se tuntuu hieman teennäiseltä ja turhan kaupalliselta ollakseen ystävyyden ja rakkauden juhla. Toisaalta on mukava muistaa kavereita pienillä lahjoilla ja korteilla, mutta ihan hyvin sen voisi tehdä jokaisena päivänä. Nykyään ihmisillä ei kuitenkaan moiseen tunnu olevan aikaa, joten on hyvä että kalenteriin on merkitty höttöisillä sydämillä kyseinen päivä. Eikä siinä mitään, jokainen saa juhlia kyseistä päivää miten haluaa, mutta minun osaltani se ei kummoista kannatusta saa. (Tähän kohtaan voikin sitten posket punoittaen kirjoittaa, että kyllä minunkin elämässäni on ollut muutama lälly ystävänpäivähetki. Pari vuotta sitten, kun asuimme paremman puoliskoni kanssa vielä eri kaupungeissa, yllätin hänet menemällä ystävänpäivänä luokseen. Olimme aiemmin sopineet hänen kanssaan skype-treffit illalle, mutta päätinkin reissata hänen luokseen. Ajomatkalla kello läheni sovittua bittitreffiaikaa, joten laitoin hänelle viestin etten ehdi ihan sovittuun kellon aikaan. Hän kuulosti pettyneeltä ja miltei paljastin yllätykseni samantien! Ajoin kuitenkin perille asti ja kun seisoin hänen oven takanaan, soitin hänelle uudelleen ja pyysin avaamaan oven. Hähää, olipas rakasta! Tänä vuonna asumme kuitenkin jo samassa kaupungissa ja ihan saman katon alla, joten ajomatkaa yhteisen ajan eteen ei sinänsä tarvitse tehdä. Olemme kuitenkin sopineet menevämme treffeille perjantaina, sillä yhteinen aika on saman katon alla asumisesta huolimatta toisinaan kortilla. Nyt kun meillä on molemmilla samaan aikaan vapaailta, päätimme mennä yhdessä elokuviin ja syömään. Rakasta sekin!

 

 

Mutta nyt, ennen kuin vesitän kaiken "en juuri piittaa ystävänpäivästä"-selostukseni, kerron nopeasti kortin vaiheista. Pohjana on siis tavallinen askartelukartonki, minkä päälle ompelin palan käsintehtyä paperia. Sen jälkeen ompelin korttiin kiinni helmisydämet. Tein ne pujottamalla pieniä helmiä rautalankaan sekä muotoilemalla langan sen jälkeen sydämen muotoon. Kortin taakse liimasin vielä palan paperia, jotta ompelukset jäivät piiloon. Yksinkertaista ja helppoa sekä niin nopeasti muunneltavaa. Pienten lasten kanssa helmet voivat olla isompia, jotta niitä on helpompi pujotella lankaan. Sydämet, tai mitä koristeista ikinä halutaankaan tehdä, voi myös liimata kiinni korttiin ja säästää näin aikaa ja vaivaa ompelulta.

 

Valkosuklaalimekakku. (Gluteeniton)

Kakku kruunaa juhlapöydän,

kerää katseet joka suunnasta

Ja kun uusia makuja kokeilen ja löydän,

on yllätys aina kakun maussa.

 

Samaisille synttäreille, minne tein lahjaksi rautalankaenkelit, tein myös täytekakun. Soittelimme äitini kanssa ja kysyin, onko heillö tarkoitus järjestää juhlia syntymäpäivien kunniaksi ja hän kertoi luvassa olevan ihan pienimuotoiset juhlat. Ilmoitin heti halukkuuteni tehdä täytekakku juhlapöytään ja äitini suostui tähän mielihyvin. Itseasiassa ilmoitin, että tekisin kakun joka tapauksessa, oli juhlia tai ei. Nyt meidän ei kuitenkaan tarvinnut syödä kakkua vain oman perheen voimin, vaan saimme nauttia siitä muiden lähisukulaisten kanssa.

 

 

Pidän leipomisesta kovin ja olen innokas kokeilemaan uusia juttuja. Nykyään teen myös monet leivonnaiset gluteenittomina, sillä lähipiiristäni löytyy muutama keliaakikko. Myös äitini serkulla, eli toisella juhlasankarilla, on keliakia, joten oli luontevaa tehdä kakku gluteenittomaksi. Moni kokee gluteenittoman leivonnan hankalaksi, mutta itse en koe sitä yhtään sen hankalammaksi tai helpommaksi kuin tavallisilla jauhoilla leipomista. Toki gluteenittomat leivonnaiset kohoavat hieman vähemmän kuin esimerkiksi vehnäjauhoista tehdyt, mutta kunhan malttaa vatkata ainekset tarpeeksi kuohkeiksi, ei suurta ongelmaa synny. Ja ohje, millä tein tämän kakun, osoittautui todella hyväksi. En tiedä oliko syy tomusokerissa, mitä ohjeessa käytettiin tavallisen sokerin sijaan, mutta joka tapauksessa pohja kohosi vallan muhkeaksi ja kuohkeaksi. Ohjeen nappasin täältä, mutta kirjoitan sen tähän auki. Näin saan myös omia huomioita kirjoitettua mukaan. (En muuten napsinut kuvia valmistusvaiheesta, vaan ainoastaan valmiista kakusta. Käyttämälläni sivulla on kuitenkin näytetty hyvin esimerkiksi tekniikka, millä kakku kasattiin!)

 

 

GLUTEENITON TÄYTEKAKKU

 

(Tällä ohjeella taikinasta tulee melko iso, niinkuin alkuperäisessä blogissa myös mainitaan. Paistamani pohjat onnistuivat hyvin: paistoin yhden kokonaisen pellin sekä yhden puolikkaan pellin. Olisin varmasti saanut aikaan kaksi kokonaista pellillistä, jos olisin jättänyt ensimmäisen pellin hieman ohuemmaksi. No, oli miten oli, kakusta tuli sopivan kokoinen ja siitä riitti hyvin 15 hengelle.)

 

6 munaa

(reilu)* 3 dl + 1/2 dl tomusokeria

(reilu)* 1 dl gluteenitonta jauhoa

(reilu)* 1 dl perunajauhoa

(reilu 1tl taikinanparannetta)**

3 tl sitruunanmehua

1 tl leivinuahetta

1/4 tl suolaa

* Minä en edes huomannut tuota reilu-osiota ohjeessa, joten laitoin vain desin. Tosin, peruna- ja gluteenittomat jauhot ovat koostumukseltaan niin erilaisia, että en naputellut mittaa tasaiseksi niin kuin kotitaloustunnilla aikanaan vehnäjauhoille tehtiin. Taikinaan meni siis muhkuraiset desit molempia!
 
** Etsin kaupasta taikinanparannetta (käytännössä se siis kai on Psylliumia?). En kuitenkaan moista löytänyt, joten jätin käyttämättä. Kahvipöydässä keliaakikkovieras sanoi, ettei hän ainakaan käytä taikinanparannetta, joten ei sen vaikutus ilmeisen oleellinen ole kuitenkaan.?
 

 

Kostutukseen: sokerivettä tai hedelmämehua. Vedellä laimennettua limemehua, mihin sekoitin mausteeksi vaniljasokeria.

Täytteeksi: vadelmahilloa ja vispikermavaahtoa. Sulatettua valkosuklaata, limen kuorta, valkosuklaa-limerahkaa, vispikermaa.

Kuorrute ja koristelu: kermavaahto ja persikat Valkosuklaa-limerahkaa ja vispikermaa, valkosuklaarouhetta ja limen kuorta.

 

 

POHJA  

• Erottele keltuaiset ja valkuaiset huolellisesti eri kulhoon.
• Vatkaa valkuainen omassa kulhossa suolan kanssa vaahdoksi. Vaahdon kovettuessa lisää (reilu) 1/2 dl tomusokeria ja jatka vatkaamista kunnes vaahto on kovaa. Lisää loppuvaiheessa sitruunamehu ja vatkaa vielä mehu sekaisin vaahtoon.
• Vatkaa keltuaiset ja (reilu) 3 dl tomusokeria eri kulhossa vaahdoksi.
• Lisää keltuaisvaahdon sekaan kolme isoa lusikallista valkuaisvaahtoa varovasti käännellen, jottei ilma karkaa vaahdosta ja taikina laskeudu.
• Sekoita kuivat aineet eri kulhossa sekaisin ja lisää ne siivilän läpi taikinaan varovasti käännellen.
• Lisää loput valkuaisvaahdosta ja kääntele varovasti sekaisin.
• Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja levitä taikina tasaisesti leivinpaperin päälle. (Tässä vaiheessa levitin siis taikinan puolelletoista pellille.)
• Paista uunissa 225 astetta noin 8-10 minuuttia
• Kumoa kypsä pohja leivinliinan päälle pöydälle. Peitä toisella leivinliinalla ja jätä jäähtymään.
• Kostuta jäähtynyt pohja haluamallasi tavalla. Itse käytin noin 1/2 desiä limemehua ja hieman enemmän vettä. Sekoitin lisäksi mukaan hieman vaniljasokeria.

Tässä vaiheessa aloitin oman soveltamiseni ohjeen suhteen. Tein siis kakun teemalla lime ja valkosuklaa. Pidän kakuista, mitkä eivät ole liian makeita, vaan niissä on sopivassa suhteessa makeaa ja jotakin raikasta ja/tai kirpeää. Lime on yksi suosikkimauistani, joten sen valinta oli helppo. Valkosuklaan se pelaa varsin hyvin yhteen, joten toinenkin maku löytyi helposti. Niin .. ja ehkäpä limen valintaa saattoi vaikuttaa myös sen täydellinen väri!

TÄYTE

 

Täytteen kanssa meinasin olla hieman pulassa. Tarkoitukseni oli siis sulattaa valkosuklaata, värjätä se vihreällä elintarvikevärillä ja levittää kakkupohjan päälle. En kuitenkaan hoksannut, että nestemäisellä värillä ei välttämättä saa värjättyä suklaata (ainakaan jos se ei ole jo täysin sulanut). Hölväsin siis väriä puoliksi sulaneeseen suklaaseen ja se meni ihan kökköräiseksi. Koska minulla ei ollut enempää suklaata eikä kattilassa ollut suklaa mennyt varsinaisesti pilalle, mietin nopeasti miten jatkaisin sen työstämistä. Kippasin suklaat kulhoon, iskin hetkeksi mikroon ja sulatin notkeammaksi. Sen jälkeen lisäsin sekaan hieman vispikermaa ja vatkasin. Seos jäi aika löysäksi, joten heitin mukaan hieman vaniljakreemijauhetta ja vatkasin lisää. Seos muuttui hieman jämäkämmäksi, joten päätin sitten antaa sen olla. Levitin vihreän suklaan kakkupohjalle, minkä olin kostuttanut limellä ja vedellä.

 

Suklaan lisäksi laitoin täytteeksi myös vispikermaa ja rahkaa. En tykkää käyttää kuohukermaa kakkujen teossa, sillä on mielestäni jotenkin hankalaa ja vaikeasti asettuvaa. Vispikerma ja rahka muodostavat tarpeeksi napakan vaahdon eikä se myöskään ole liian makeaa. Tähän kakkuun sekoitin täytteen tälläisistä aineista:

 

 

3 desiä vispikermaa

purkillinen valkosuklaa-limerahkaa

yhden limen kuori raastettuna

 

• Sekoita vispikerma löysäksi vaahdoksi
• Lisää rahka ja sekoita lisää
• Raasta mukaan limen kuori. Lime kannattaa pestä huolellisesti kuumalla vedellä, niin sen pinnasta lähtevät pois kaikki pöpöt ja liat.
• Vatkaa seos napakaksi vaahdoksi ja levitä se suklaakerroksen päälle.

Seuraava vaihe oli kakun tekemisen hauskin mutta myös hankalin. Tosiasiassa työ ei varmaankaan ole lainkaan hankala, mutta itse sain aikaan aikamoisen sotkun. Jokatapauksessa, kakku siis kasattiin eri tavalla kuin ennen olin kokeillut. Olen jo pitkän aikaa paistanut kakkupohjat pellillä, kuin kääretortut konsanaan, mutta niistä kasatut kakut ovat lähes aina matalia ja leveitä. Nyt löysin kuitenkin keinon saada litteistä pohjista tavallisen kakun muotoinen ja näköinen kakku, joten olihan tätä niksiä koetettava. Rullaus onnistui ihan suhteellisen hyvin, vaikka lopputulos oli hieman muhkurainen kakkupohjan epätasaisuuden takia. Lainaan tähän kuvia toisesta blogista - niistä näkee tekniikan hyvin!

 

 

 

 

Kun kakku on rullattu kasaan, se kääritään voipaperiin ja laitetaan kuvun alla jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää.

 

KORISTELU

 

 Käytin kakun koristeluun samanlaista seosta, kuin kakun täytteeseen. Ainoastaan limenkuorta sain raastettua hieman vähemmän kerman sekaan, sillä kuorrutin kakun kotona ja äitini raastin on jo melkoisen tylsä ja elämää nähnyt kapistus. Ensi vuoden synttärilahjaa odotellessa, äitiseni... Lisäksi vatkasin sekaisin viisi desiä vispikermaa kolmen sijaan, jotta sain tarpeeksi vaahtoa pursoturkoristeluun. Unohdin oman pursottímeni kotiin, mutta onneksi äiti käänsi nopeasti leivinpaperista minulle paperipursottimen!

 

Koristelin kakun niin, että levitin vaahtoa ensin koko kakun päälle. Sen jälkeen tein koristepursotukset kakun päälle ja levitin pilkottua valkosuklaata kakun päälle. Lopulla kermalla pursotin reunaan kiekuroita ja heittelin (kyllä, heittelin) loput suklaanpalat reunoihin. Päälle leikkasin vielä limen kuoresta suikaleita, mitkä korvasivat pois jäänyttä kuoriraastetta. (Äitini ja hänen serkkunsa kysyivät miksi kakun päälle on pilkottu purjosipulia. Eh.)

 

Kakusta tuli todella hyvää! Myös kasaamisessa käytetty rullaustekniikka oli mukava tapa kasata kakku, sillä mielestäni ns. kakun näköiset kakut ovat usein joissakin tilanteissa näyttävämpiä kuin litteät ja leveät kakut. Kakkuun tuli leikatessa myös hauskat pystyraidat, mitkä olivat myös hauska yksityiskohta. Koristelukin onnistui mielestäni ihan hyvin ja positiivisia kommentteja kuulin myös kahvipöydässä!

 

Rautalankali.

Tässä on  Sinulle enkeli,

rautalangasta väännetty

Luoksesi se hiljaa lenteli,

ettet koskaan ole hylätty.

Annathan sille tilaa vierelläsi,

niin se kantaa sua aina sylissään

ja missä menetkään matkoillasi,

sua pitää aina lähellään.

Äitini ja hänen serkkunsa viettävät syntymäpäiviään helmikuun alussa. Niin kauan kuin muistan, on heidän synttäreitään juhlittu samoissa ajoissa ja paikoissa, sillä sukulaisethan ovat luonnollisesti samat. Sukujuhlat ovat mielestäni kivoja ja mielestäni ne lytätään liian helpolla tylsiksi sekä vaivaannuttaviksi tapaamisiksi. "Suku on aina pahin eikä sitä saanut valita", sanovat monet, ... mutta siitäkään huolimatta en minä omaa perhettäni mihinkään vaihtaisi!

Tein heille lahjaksi rautalankaenkelit, mitkä koristelin helmillä ja akryylikukkasilla. Rautalangasta vääntely on mielestäni myös varsin mukavaa puuhaa, vaikka kädet haisevatkin varsin ronskeilta kääntelyn jälkeen. Toisaalta hieman saippuaa ja kivan tuoksuista käsirasvaa, niin inhottavimmatkin hajut lähtevät helposti pois! Idean ja inspiraation enkeleihin sain täältä. Joskus vuosia sitten olen väännellyt myös kuvankaltaisia enkeleitä ja sydämiä ystävilleni, mutta hieman eri metodilla. Nämä ohjeet olivat hyvät ja helpot noudattaa, mutta ne antoivat kuitenkin tilaa myös omalle luovuudelle ja vääntelylle!

Askartelin enkeleille vielä kortit, mihin liitin kirjoittamani enkelirunon. Pohjat ovat käsintehtyä paperia. Erikoisuutena niissä on kapeat tikut, jotka pitävät arkkeja kasassa. Koska risautin arkit puoliksi, myös kepit menivät poikki. Jotta kortit pysyisivät kasassa, kiinnitin puolikkaat toisiinsa silkkinauhalla. Enkelit ompelin löyhästi kiinni kanteen, jotta ne saa helposti irti jos enkelin haluaa ripustaa koristeeksi johonkin. Ripustuskiekurat (=rautalangan väriset kiekurat siipien takana) laitoin enkelin kanssa samaan nippuun.

Mielestäni korteista ja enkeleista tuli varsin symppikset - toivottavasti myös vastaanottajat tykkäävät niistä!

 

Mukikakku.

Pengot kaapit ja kaikki laatikot,

mut mistään et apua herkkunälkään saa!

Ei hätää, kaiva esiin jauhot ja kaakaot

ja suklaakakku pian mikrosta putkahtaa!

 

Muistan kun lapsena teimme naapurin tytön ja isosiskoni kanssa suklaakakkua mikrossa! Olin hämmentynyt ja kummissani, sillä mieleeni ei ollut tullutkaan se, että myös mikrossa voisi paistaa jotakin! Resepti oli aina vähän sinne päin ja joka kerta kakku taisi olla koostumukseltaan erilainen... Hyvää se kuitenkin aina oli ja vielä parempaa, kun päälle tehtiin sulatetusta margariinista, sokerista ja kaakaosta kuorrute. Sen keittiökokeilun jälkeen teimme kakkua monta kertaa kotonakin ja joka kerta koostumus oli kotonakin aina eri. Jossakin vaiheessa mikrokakkuilumme lopahtivat (olisko äidillä ollut osaa tässä - teimme kakkua kuitenkin aika usein...). Joka tapauksessa kokkailu oli hauskaa ja helppoa ja omnom, niin hyvää.

 

Taikinavaiheessa mukien sisältö on jokseenkin kyseenalaisen näköinen...

 

Jokin aika sitten muistin tämän mikrokakun ja yritin pohtia, mitä kaikkea kakkuun laitettiin! Jauhoja, sokeria ja rasvaa sekä tietysti kaakaota, mutta esimerkiksi kananmunan lisäyksestä tai lisäämättömyydestä minulla ei ollut hajuakaan! Etsin netistä apua ja niin vain ihmeellinen ystävämme Google auttoi jälleen! Saanko esitellä; suklainen mukikakku!

 

Alkuperäinen ohje täältä, mutta kirjoitan sen kuitenkin tähän auki. Herkkuhimoissan ei tarvitse räpeltää mitään linkkejä auki vaan voi suoraan katsoa tästä ohjeen.

 

MUKIKAKKU

(Tällä ohjeella taikinaa riittää yhteen kakkuun. Jos haluat useamman kakun, kerro ainesten määrä mukien määrällä ja jaa sitten taikina tasaisesti mukeihin.)

4 rkl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
3 rkl kaakaojauhetta (laitoin leivontakaakaota)
3 rkl maitoa
1 rkl öljyä
1 muna
1/4 tl suolaa
1/4 tl leivinjauhetta

- Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja kaada taikina mikron kestävään kuppiin.

- Laita mikroon ja mikrota. Paistoaika riippuu mikrosi tehosta, mutta 50-90 sekuntia on melko passeli aika.

- Tarkista kakun koostumus 50 sekunnin jälkeen ja jatka, jos et ole tyytyväinen.

- Tarjoa kakku lämpimänä.

 

Mukit mikrosta tulleina! Vieläkään en kyllä tuosta ulkonäöstä menisi liikoja toivomaan.

 

Minä koristelin vielä annoksemme jäätelöllä ja strösseleillä. Viipaloin ihan tavallisen vaniljapuikon ja asettelin palaset kakun päälle. Näissä kakuista tuli hyviä, mutta kuitenkin melko tiiviitä. Hieman lyhyempi paistoaika ensi kerralla voi siis olla paikallaan, niin kakun keskelle jää ihanaa taikinalöröä.

 

Tämä kakku muistutti melkolailla niitä lapsuudessa kyhättyjä leipomuksia, joten voi olla että tätä tulen tekemään toistekin. Ainut mälsyys oli tosiaan kakun tiiviys, mutta sepä onkin sitten ensi kerralla ratkaistava vähemmällä paistolla!

 

Jäätelö- ja strösselihunnun saaneena kakut näyttivät jo paljon paremmilta. Makukin oli varsin hyvä, kun vaniljajäätelö suli ihanasti lämpimällä pinnalla.



Huovutinta.

 

Nak, nak, nakuta,

villaa, huopaa takuta

Lisää hahtuva sinne ja tänne -

jo elämä tuntuu pehmeämmälle

 

Eilen olin tyttökerhossa! Kerhon toinen ohjaaja estyi tulemasta paikalle, joten minut hälytettiin apuun. Vaikka tuurauskeikka tulikin yllättäen, en kuitenkaan pannut pahakseni. Toisinaan olenkin kaipaillut selkeämpää olemista ja tekemistä lasten kanssa, sillä usein roolini esimerkiksi juuri kerhoissa on "tavarajuhta". Vien ja tuon tarvikkeita kerhoille, mutta itse oleminen ja ohjaaminen on vähäistä. Niinpä olin jossakin määrin ihan iloinen, että jäin kerholle. Ohjelmakin oli varsin mukavaa, sillä luvassa oli neulahuovutusta.

 

 

En edes muista, milloin olen viimeksi huovuttanut neulalla! Muutama vuosi sitten seurakunnan lähetyspiirissä märkähuovutimme palloja, joista sitten askarreltiin lähetysmyyjäisiin koruja. Niiden tekeminen oli (ja on varmasti edelleen) hauskaa, mutta harmikseni käteni kuivuivat kovasti kun läträsin mäntysuovan ja veden kanssa. Neulahuovutuksesta taas muistan aina tykänneeni, sillä se on esimerkiksi minun kaltaiselleni hermoheikolle painekattilalle erittäin hyvää ja antoisaa terapiaa. Kunhan varoo ettei napauta neulalla sormeen, voi aika pitkälti nakuttaa vaan menemään!

 

 

Eilen tein kaksi huovutustyötä; sydämen ja maatuskan. (Sydämen korkeus n. 9 senttiä ja maatuskan 8,5) Jonkin sortin maatuskavillitys on saanut minut pauloihinsa ja mielessä onkin jo usea askartelu kyseisellä teemalla! Onneksi lähipiirissä on sellaisia ihmisiä, jotka pitävät myös noista ihanista pyöreäkasvoisista nukeista, niin en hautaudu maatuska-askartelujen alle. Tänään naputtelin myös kerho-ohjelmia sekä askarteluja pohdiskellessani vielä yhden huopatyön. Kettuherra muotoutui oranssista, valkeasta ja mustasta villahaituvasta alta aikayksikön. Hieman sitä pitää vielä tiivistää ja parannella, mutta hahmo on jo hyvin kasassa! (Ketun pituus hännänpäästä kuononpäähän n. 14 senttiä.)

 

 

Tähän mennessä olen tehnyt vain pieniä huovutustöitä, mutta nyt innostuin taas uudelleen niitä tekemään. Helppoa ja kivaa ajanvietettä ja parhaassa tapauksessa myös varsin ekologista lähiaskartelua. Ainakin kotikotikaupunkini suunnalla ja sen lähinurkilla löytyy paikkoja, joista voi ostaa villaa paikan omilta lampailta! Toistaiseksi pysyn kuitenkin pienissä töissä, mutta netissä löytyy googlettamalla toinen toistaan huikeampia töitä! Esimerkiksi kuiva- ja märkähuovutusta yhdistellen tehdyt taulut ovat todella upeita. Toivottavasti sellainen koristaa aikanaan meidänkin kodin seinää.

 

Aarrearkku.

 

Aarrearkku kätkee sisäänsä

 pienet ja suuret

ilot ja riemut,

kaikki rakkaimmat salaisuudet.

 

Tämän aarrearkun tein ja suunnittelin erästä leiriä varten. Olen työni puolesta paljon tekemisissä lasten ja nuorten kanssa ja leirit ovat olennainen osa työtäni. Askarteluja ja muita näperryksiä tulee siis suunniteltua ja toteutettua jonkin verran. Tämä askare pääsee osaksi tyttöleiriä, minne suuntaan maaliskuussa!

Idea aarrearkusta lähti ihmetellessäni tyhjää maitopurkkia. Kaikenlaista siitä on aikanaan tullut askarreltua, mutta lisää ideoita kaipasin kuitenkin. Maitotölkkihän on materiaalina melkoisen mainio! Siihen voi istuttaa keväällä esimerkiksi rairuohoa (tai oikeastaan mitä tahansa ja milloin tahansa). Lisäksi sen avulla voi jäädyttää hienoja jäätimantteja pakkasmaisemaa kaunistamaan. Pikkuinen koirammekin riemastuu maitotölkeistä: niiden repiminen on sen mielestä hurjan hauskaa ja pahvinpalasia saakin keräillä olohuoneen lattialta usein. Muutama vuosi sitten tein maitotölkistä kukkaron tämän kaltaisella ohjeella. (Myös silloin askartelu oli muuten valmistettu leirille!) Kukkapurkit, kynätelineet ja lompakot on siis nähty - mitä vielä? Purkkia hetken pyöriteltyäni päädyin ideaan astetta hienommasta kynäpurkista!

 

Tarvikkeet:

- Tyhjä maito- tai mehutölkki (Ei ole väliä, teetkö aarrearkun litran ja puolentoista tölkistä!)

- Koristepaperia

- Nappi

- Nauhaa

- Koristeita

- Neljä puuhelmeä (jos haluat aarrearkulle jalat)

 

Lisäksi tarvitaan tietysti askartelun perustarvikkeet: sakset, liima sekä kynä. Myös viivotin on näppärä apuväline taitosten vahvistamisessa.

 

1. Huuhtele ja kuivaa tölkki.

2. Leikkaa tölkin kaatopäästä pois noin 10 senttiä. (Tässä kohtaa olin niin innokas leikkaamaan, etten tajunnut mitata leikkaamani pätkän määrää. Katso kuvasta mallia!)
 

3. Leikkaa tölkin avonaisesta pään jokainen nurkka auki, noin neljän sentin matkalta.
 

4. Leikkaa vielä tölkin yksi sivu kokonaan sekä päätysauma auki.
 

5. Taita ja teippaa laatikko kiinni avonaisesta päästä. Leikkaa ylimääräiset kartongit pois. Aarrearkun runko on valmis!
 

 

7. Päällystä aarrearkku haluamallasi tavalla: maalaa, paperoi, jätä päällystämättä... Minä käytin koristeluun käsintehtyä paperia. Päällystäminen kannattaa aloittaa kannesta ja edetä siitä eteenpäin. VINKKI: Kun arkku on 13 senttiä leveä, yksi A4-arkki riittää sen päällystämiseen!
 

 

8. Pistä neulalla kaksi reikää kanteen ja pujota niistä (silkki)nauha. Laita nauhan päät solmuun kannen päälle.
 

9. Ompele nappi etuseinään. Arkku suljetaan niin, että nauhat kiepautetaan napin ympäri. VINKKI: Napin kannattaa olla niin paksu, että nauhat menevät helposti sen ympäri. Itse käytin vihreässä aarrearkussa hieman liian litteää nappia ja sen takia kannen sulkeminen on melko hankalaa. Hö. Halutessasi voit tehdä sulkijan kumilenkistä.
 

10. Koristele aarrearkku haluamallasi tavalla. Violettiin arkkuun käytiin akryylikoristeita ja vihreään käytin lisäksi pehmokyyhkystä. Liimaa pohjaan puuhelmet, jos haluat laittaa aarrearkullesi jalat.

Kaiken kaikkiaan aarrearkun tekeminen oli mukavaa ja melko helppoa. Eniten haastetta toi saumojen painaminen tarpeeksi tiukoiksi. Joka tapauksessa askartelu oli nopea toteuttaa. Lisäksi jokainen voi varioida omansa juuri sellaiseksi kuin itse haluaa. Koristelumahdollisuuksia on satoja, ellei tuhansia.

Iloista askartelupäivää!

ps. Jos huikeat "ohjekuvani" eivät aukea, kysy rohkeasti tarkennusta, köhköh.