Kivinen tie.

"Herkkua on siinä monenlaista",

niin me lauletaan jouluna

Mut silloin kun ei aurinko paista,

on herkuttelu sallittu myös niinä aikoina.

 

Tänään on nyt se kovin hehkutettu ystävänpäivä. Omalla kohdallani sen vietto ei ole tosiaan ollut sen kummempaa. Illalla otetaan suunnaksi ne treffit tuon kanssa-asujan kanssa, mutta muuten päivä on kuin yksi muiden joukossa. Lukion kakkosille sattui kyllä kiva päivämäärä Wanhojen tansseille, ne kun heilutaan ja juhlitaan tänään.

 

Ystävänpäivä-teemalla mentiin kuitenkin eilen tyttökerhossa. Olen iloinen siitä, että nyt myös minulla on kerran viikossa kerho ohjattavana. Eilen olin ensimmäistä kertaa lasten kanssa itsekseni ja hauskaa oli. Lapsia oli seitsemän ja päätin, että kaikkien kanssa en yksin lähde edes yrittämään kokkikerhoilua keittiöön. Ostin siis hieman herkkuja napsittavaksi ja nappasin mukaan korttitarvikkeet. Ilta meni rattoisasti viidakkomuroja, kaurakeksejä ja suolatikkuja syödessä. Tytöt saivat aikaan todella hienoja kortteja, joista en ehtinyt ottaa kuvia. Ilokseni sain kuitenkin myös itse muutaman, joista napsin kuvia tähän tekstiin.

 

 

 

Tänään aamulla juhlistin (taino, juhlistin ja juhlistin) tätä päivää kuitenkin niin, että tein ennen töihinlähtöä hieman rocky roadia! Olen kerran aiemmin tehnyt moista herkkua, mutta silloin lopputulos oli hieman mälsä. Laitoin suklaan sekaan liikaa ja liian kovia karkinpaloja, joten palojen natustelu kävi hampaisiin aika kovasti. Tällä kertaa laitoin mukaan pilkottuja "kumikarkkeja", suolapähkinöitä sekä kuivattua mustikkaa. Suklaana käytin puolitoista levyä Pandan maitosuklaata sekä yhden levyn Pandan tummaa suklaata. Suklaan sulatin kattilassa, temperoin ja sen jälkeen sotkin mukaan kaikki herkkusuljut. Nostelin massan silikonimuotteihin ja laitoin pakkaseen jähmettymään. Vartti pakkasessa teki ihmeitä ja tuloksena oli nopeasti jähmettyneitä herkkupaloja!

 

Suklaan temperointiin liittyvät ohjeet löytää linkistä, mutta kerron tähän lyhyesti temperoinnin idean. Itse en ollut moisesta kuullutkaan, ennekuin aloin selvittää miksi itse tehdyt suklaakoristeet- ja konvehdit sulivat käsissä nopeasti. Lisäksi olin aina pohtinut, miksi kaupasta ostetut suklaat ovat aina niin kovin kiiltäviä ja kauniita. Syy selvisi nopealla googlettelulla: kaupan suklaat temperoidaan, jotta ne saavat juuri ne ominaisuudet (sulamattomuus sekä kiiltävä pinta) mitkä halutaan. Vaikka toimenpide kuulostaa hankalalta, sitä se ei tosiasiassa ole. Tarvitse temperointia varten kulhon, missä suklaan sulatat sekä lämpömittarin. Minä tykkään sulattaa suklaan kattilassa ja mittarina käytän ihan tavallista paistomittaria. Toki digitaalinen mittari olisi näppärämpi, mutta tähän asti olen pärjännyt ihan tavallisella mittarilla. Parasta temperoinnissa on se, ettei se vie aikaa sen suuremmin kuin pelkkä suklaan sulatus. Lisäksi lopputulos on tosiaan hieno ja kiiltävä, eikä sotke lainkaan yhtä paljon kuin vain kerran sulatettu suklaa.

 

 

Juuri nyt on kiva ajatus, että kotona odottaa monta suklaasydäntä. Tämä päivä on jollakin tavalla hieman jähmeä ja hankala ja se onkin ehkä yksi lisäsyy siihen, että en ole niin kovin hyvällä ystävänpäivätuulella. Sain tänään kuulla ikäviä uutisia liittyen erään minulle läheiseen nuoreen. Häneltä on löydetty pahassa tilassa oleva syöpäkasvain monine etäpesäkkeineen. Lisäksi lähipiirissäni on muutenkin tullut esiin muutamia hankalia sairauksia ja elämäntilanteita, joten rukouksille on nyt tilaa. Toisaalta kaikki nämä vastoinkäymiset ja hankaluudet muistuttavat siitä, miten tärkeää on pitää rakkaimmistaan huolta ja olla heidän lähellään. Ehkäpä siis minunkin sydämeni voisi hieman heltyä ja tähän loppuun sopisi toivottaa kaikille hyvää ystävänpäivää. Sovitaanko kuitenkin niin, että vietämme ystävänpäivää tästä lähtien joka päivä ja välitämme toisistamme myös muina aikoina, kuin vain tässä helmikuun puolessa välissä?  Niin minä ainakin yritän tehdä, toivottavasti onnistunkin!