Kiipeä aina kohti ylintä oksaa,
älä liikaa pelkää putoamista
Sillä onnen tikkailla ei pelkoa olla saa,
kun rakkaus ja ystävät estää tippumasta
Työelämä kiskoo juuri nyt moneen suuntaan, sillä hiihtolomaleirit ovat käynnissä. Viikonloppuna olin mukana "kotimaalla", kun minua pyydettiin mukaan entisen työpaikkani leirille. Mieluusti lähdin mukaan, sillä kaipuu tuttuihin maisemiin on toisinaan todella valtava. Viikonloppu oli aivan huikea ja suorastaan voimauttava ja haikein mielin jouduin lähtemään pois. Leirit ovat työssäni kaikkein parasta ja nautin niiden tekemisestä, niillä olemisesta ja niiden suunnittelusta paljon. Lohtua edellisen leirin päättymiseen tuo se, että jo kahden viikon päästä palaan samoihin maisemiin uuden työni tyttöjen kanssa, kun menemme tekemään yhteisen leirin. Tänään lähden myös täällä uusissa maisemissa leirille ja se on myös varsin mukavaa. Vaikka paikka ja leirikulttuuri ovat jossakin määrin erilaisia, on leiri silti aina leiri. Peruskaava on sama ja lapset ihania!
Mukavaa talvilomaviikkoa tai sitten jo voimia alkaneeseen arkeen! Oli miten oli, nauttikaa hetkistä!
Kuvassa onnellisuuden tikapuut, mitkä suunnittelin viime syksynä kerhoihin ensimmäiselle kerralle. Yksinkertainen idea, mikä kuitenkin pitää sisällään paljon. Pyysin lapsia kirjoittamaan tikkaille asioita, mitkä saavat heidän mielensä hyväksi ja auttavat heitä elämässä eteenpäin ilon ja riemun kautta! Lisäksi muutama tunnelmapala menneeltä leiriltä, missä teemana oli vieraanvaraisuus ja ystävällisyys. Lapset askartelivat hienoja ovikylttejä, minä kuvasin hienosti leikattuja softispaloja. Niin, ja paistoin vaahtokarkkeja ja liiskasin niitä pipareiden väliin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä tuumit?