12. helmikuuta 2014

Helmisydänkortti.

On monta tapaa muistaa ystävää,
mut silti se usein tekemättä jää
Työt, koulut ja kaikki harrastukset
vievät kavalasti pois yhteiset hetket
Siks haastankin sut nyt hetkeks pysähtymään
ja tervehdystä rakkaalle ystävälle väsäämään
 
Jälleen on luvassa eräs kerhoaskarteludemo. Tein sen malliksi puuhakerhoon, missä lapset olivat toivoneet haastavampia askarteluja. Viime viikolla ohjelmassa oli huovutusta ja tällä kertaa he saivat luvan näpertää helmistä, rautalangasta sekä erilaisista papereista ja kartongeista kortteja. Ystävänpäivä on ihan nurkilla, joten sillä varjolla oli hyvä valmistella jotain pientä kivaa vaikkapa juuri parhaalle kaverille tai opettajalle!
 



 
Itse en kovinkaan perusta ystävänpäivästä, sillä se tuntuu hieman teennäiseltä ja turhan kaupalliselta ollakseen ystävyyden ja rakkauden juhla. Toisaalta on mukava muistaa kavereita pienillä lahjoilla ja korteilla, mutta ihan hyvin sen voisi tehdä jokaisena päivänä. Nykyään ihmisillä ei kuitenkaan moiseen tunnu olevan aikaa, joten on hyvä että kalenteriin on merkitty höttöisillä sydämillä kyseinen päivä. Eikä siinä mitään, jokainen saa juhlia kyseistä päivää miten haluaa, mutta minun osaltani se ei kummoista kannatusta saa. (Tähän kohtaan voikin sitten posket punoittaen kirjoittaa, että kyllä minunkin elämässäni on ollut muutama lälly ystävänpäivähetki. Pari vuotta sitten, kun asuimme paremman puoliskoni kanssa vielä eri kaupungeissa, yllätin hänet menemällä ystävänpäivänä luokseen. Olimme aiemmin sopineet hänen kanssaan skype-treffit illalle, mutta päätinkin reissata hänen luokseen. Ajomatkalla kello läheni sovittua bittitreffiaikaa, joten laitoin hänelle viestin etten ehdi ihan sovittuun kellon aikaan. Hän kuulosti pettyneeltä ja miltei paljastin yllätykseni samantien! Ajoin kuitenkin perille asti ja kun seisoin hänen oven takanaan, soitin hänelle uudelleen ja pyysin avaamaan oven. Hähää, olipas rakasta! Tänä vuonna asumme kuitenkin jo samassa kaupungissa ja ihan saman katon alla, joten ajomatkaa yhteisen ajan eteen ei sinänsä tarvitse tehdä. Olemme kuitenkin sopineet menevämme treffeille perjantaina, sillä yhteinen aika on saman katon alla asumisesta huolimatta toisinaan kortilla. Nyt kun meillä on molemmilla samaan aikaan vapaailta, päätimme mennä yhdessä elokuviin ja syömään. Rakasta sekin!
 
 
Mutta nyt, ennen kuin vesitän kaiken "en juuri piittaa ystävänpäivästä"-selostukseni, kerron nopeasti kortin vaiheista. Pohjana on siis tavallinen askartelukartonki, minkä päälle ompelin palan käsintehtyä paperia. Sen jälkeen ompelin korttiin kiinni helmisydämet. Tein ne pujottamalla pieniä helmiä rautalankaan sekä muotoilemalla langan sen jälkeen sydämen muotoon. Kortin taakse liimasin vielä palan paperia, jotta ompelukset jäivät piiloon. Yksinkertaista ja helppoa sekä niin nopeasti muunneltavaa. Pienten lasten kanssa helmet voivat olla isompia, jotta niitä on helpompi pujotella lankaan. Sydämet, tai mitä koristeista ikinä halutaankaan tehdä, voi myös liimata kiinni korttiin ja säästää näin aikaa ja vaivaa ompelulta.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä tuumit?