Luottokortit.

Ei onnen tarvitse olla suuren suuri,

vaan joskus se mahtuu lompakkoon juuri

Eikä sanoja vaadita yhtään sen enempää

kuin pieneen korttiin saadaan riittämään

 

 

Viikonloppuna olin taas leirillä. Tällä kertaa leiriläiset olivat kuitenkin vanhempia, sillä osallistuin tiimini kanssa isoskoulutusleirille. Isoseksi koulutettavat nuoret ovat siis 15-vuotiaita ja vanhempia, joten meininki on leireillä aivan erilainen kuin lasten kanssa toimiessa. Toisinaan on kuitenkin kivaa vaihtelua, että saa olla myös hieman vanhempien kanssa leireilemässä. Etuna on se, että leiriporukka on kaikin puolin itsenäisempi ja itsensä uskaltaa antaa rentoutua helpommin!

 

 

Lämmin tuuli,

siivenisku hentoinen

kantavat kotiin

väsyneen matkalaisen

 

Missä menet, mitä teet

silti et ole yksin

Käy kahdet askeleet

 

Minun vastuulleni annettiin leirillä (yllättäen?) kädentaitojen paja. Ensialkuun pohdimme olisimmeko tehneet huolinuket, mutta totesimme aiheen olevan ehkä kuitenkin liian lapsellinen teineille. Askartelun tuli kuitenkin liittyä jollakin tapaa rukoukseen, joten suunnittelin sitä varten rukouskortin, toiselta nimeltään luottokortin.

 

 

Et ole  yksin,

vaikka monet ovat jo menneet

sukupolvien ketjussa

elämä jatkuu

edelleen

 

Hengitä rauhassa,

katso ylös taivaan sineen

tähtien takana

alkaa rakastava

avaruus

 

Suurin osa blogiani lukevista tuntee minut henkilökohtaisesti ja tietävät, että olen töissä seurakunnalla. Yritin äsken käydä läpi vanhoja postauksia ja etsiä, olenko täälläkin jo maininnut asiasta! En ainakaan äkkisiltään löytänyt kyseistä tietoa, joten tuossapa se nyt tuli kerrottua. Seurakunnan työ on tuntunut kutsuvalta jo rippikoulusta lähtien ja lukiosta päästyäni hain opiskelemaan kirkon nuorisotyönohjaajaksi. Pääsin kouluun ja valmistuin sosionomiksi sekä kirkon nuorisotyönohjaajaksi lähetyssihteerin pätevyydellä joulukuussa 2010 eli kolme ja puoli vuotta myöhemmin. Ensimmäisiin oikeisiin töihin pääsin keväällä 2011, kun aloitin varhaisnuorisotyön sijaisuuden kotiseurakunnassani. Samoilla kulmilla pyörin aina vuoden 2013 heinäkuun loppuun asti ja heti seuraavana päivänä, elokuun ensimmäisenä, aloitin nykyisen sijaisuuteni uudessa paikassa. Täällä töitä minulla on näillä näkymin tämän vuoden loppuun ja sen jälkeen.. Minne elämä vie, sinne on mentävä!

 

 

Aurinko hellii kasvoja

pyyhkii pois eilisen murheet

 

Ja juuri sillä hetkellä,

kun säteet lämmittävät

sydämeen saakka

kaikki tuntuu oikealta

 

juuri maailman

kauneimmalta

 

Ylläolevan tekstin piti olla pieni aasinsilta askartelun taustan esittelyyn, mutta sainkin siinä kerrottua koulutus- ja työhistoriani! Toisaalta se onnistuikin siinä hyvin, sillä tekemäni luottokortti liittyy hyvinkin tiiviisti omaan alaani. Rukous on kuitenkin yksi keskeisimmistä asioista kristityn eli myös minun elämässä. Se ei kuitenkaan aina ole ihan helppo asia ja monet kokevat sen vaikeaksi ymmärtää, omaksua tai uskoa. En itsekään ole mikään "rukoilijatyyppi", vaan pääosin rukoukseni keskittyvät iltarukouksiin sekä niihin mitä luen yhdessä seurakunnan kanssa hartauksissa ja jumalanpalveluksissa. Toisinaan on kuitenkin myös aihetta kiittää tai pyytää siunausta ja apua elämään ja näitä pikaisia kuiskauksia laitan matkaan enemmän ja vähemmän. Rukous on siis jokatapauksessa päivittäinen osa elämääni ja olen onnellinen, että saan uskoa ja luottaa jonkun kuulevan kaikki asiani täältä maan ääristä!

 

 

Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,

sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

(Fransiscus Assisilaisen rukous)

 

Rukous onkin ennenkaikkea luottamista ja sen takia halusin tehdä rukouskorteista luottokorttimaisia. Kooltaan se on pankkikortin kokoinen ja mahtuu siis lompakkoon! Koristelin omat kappaleeni minua miellyttävillä väreillä ja kuvilla ja päällystin kortit kontaktimuovilla. Se, miksi kortit ovat erityisiä, on niihin lisätyt rukoukset. Askartelua suunnitellessani poimin muutamia kauniita tekstejä ja kopioin ne valmiiksi ja oikean kokoisiksi kortteja varten. Näin jokainen sai liittää mieluisensa rukouksen omaan korttiinsa ja pitää sitä mukanaan. Näin rukous olisi mukana aina, luottokorttina lompakossa!

 

 

USKO

Herra, kuule minua, kun käännyn puoleesi.

Kanna minua elämäni kaikilla matkoilla, ilossa ja surussa.

TOIVO

Jumala, Sinä tiedät suurimmat haaveeni ja unelmani.

Anna minulle rohkeutta ja voimaa toteuttaa ne!

 RAKKAUS

Isä, Sinä näet minut ja rakkaat läheiseni.

Auta minua rakastamaan heitä niin kuin itseäni ja sinua.

Rukouskorttien lisäksi tein muutaman rukouksettoman kortin. Kirjoitin niihin runoja rukouksen sijaan. Omalla tavallaan nekin ovat kyllä luottokortteja, sillä ne tuovat (ainakin toivon mukaan) lohtua omistajalleen huonona hetkenä. Toki toivon niiden tuovan iloa myös kauniina päivänä, mutta erityisesti toivon lohdutuksen kumpuavan niistä synkän sydämen aikaan!