Ressipallo.

Pengo kaapista ilmapallot,

elmukelmut ja vanhat jauhot

ja askartele stressin helpottajat,

värikkäät mielen muljuttajat.

 

Kerhoaskarteluista päivää! Tällä viikolla puuhakerhoissa askarrellaan stressipalloja ilmapalloista! Itse olen tehnyt moisia pallukoita ensimmäisen kerran lapsena leirillä ja muistan askartelun olleen kiva ja lopputuloksen vielä kivempi: kukapa ei palloista tykkäisi? Ja kun tuotos on vielä ihanan pehmeä ja mutisteltava, on riemu taattu. (Ainakin minun mielestäni, en sitten nykylapsista tiedä...)

 

Pallojen tekeminen on todella helppoa ja tarvikelistakaan ei päätä huimaa. Itse puuhasin mallipallon noin viidessä minuutissa, välineinäni sakset, kelmurulla, pussillinen vanhoja jauhoja sekä kaksi ilmapalloa. Tällä kertaa otin työvaiheista myös kuvia (!!!), joten voin havainnollistaa askartelun vaiheet tässä. Tosin kuvien hyöty ei välttämättä ole millään tavalla merkittävä, sen verran helposti vaiheet saa myös selitettyä sanoin. MUTTA kuvat te saatte, hahhaa.

 

Ensin leikkaa kelmusta kaksi samankokoista neliötä/nelikulmiota, kooltaan n.14 x 14 cm. Ihan tarkkaan näitä nyt ei tarvitse mitata kuitenkaan. Sen jälkeen laita toisen kelmun keskelle noin desin verran jauhoja. (Tosin mitä isomman pallon haluat tehdä, sitä enemmän tarvitset jauhoja. Valmiin pallon koko riippuu, luonnollisesti, ilmapallon koosta.)

 

 

Kääri jauhot kelmun sisälle ja laita pallero toisen kelmun päälle niin, että "avoin puoli" on vasten toista kelmua. Kääri sitten toinenkin kelmu pallon päälle ja muotoile siitä pallo.

 

 

Leikkaa ilmapalloista pois kapea osa. Tarvitset siis kaksi ilmapalloa, jotka molemmat ovat pyöreän mallisia.

 

 

Venytä toinen pallo jauhopallon päälle. Tässä saatat tarvita hieman apua, vaikka homma luonnistuu  yksinkin vallan mainiosti. Kun ensimmäinen pallo on sujautettu jauhopussin päälle, venytä myös toinen ilmapallo työsi päälle. Aseta pallo niin, että edellisen pallon suuaukko jää toisen pallon alle.

 

 

Valmiissa pallossa alempi pallo pilkottaa hieman päällimäiseen palloon leikatusta reiästä. Jos siis haluat ainoastaan yksivärisen pallon, käytä askartelussa samanvärisiä palloja. Minä kuitenkin pidän toisen pallon tuomasta väriläiskästä, joten käytin kahta eriväristä ilmapalloa!

 

Niin joo! Jos haluat opetella jonglööraamaan, nämä pallot ovat siihen varsin oiva välineistö! Pallot ovat sopivan kokoisia eivätkä ne tee lattiaan lommoja, jos ne sattuvat putoamaan korkealtakin! Ainakin Taika-Petteri on muuten opettanut minua jonkkaamaan tälläisilla palloilla - ovat siis ihan ammattilaistenkin suosiossa!

Maze-kirja.

Kun rakas ystävä vuosia täyttää,

on päivä aina lahjan arvoinen

Siks tahdonkin hetken aikaani käyttää

ja valmistaa haaveiden kirjasen

 

 

 

Ystäväni Paula täytti vuosia eilen, tiistaina. Näppäränä tyttönä olin unohtanut postittaa onnittelut ja vein kuoren laatikkoon vasta eilen. Toivon mukaan se on tänään perillä, jotta voin (viimein) julkaista tämän kirjoituksen. Jos posti ei ole saapunut ja Paula sattuukin lukemaan tätä tekstiä - ÄLÄ! Tai lue, jos et postin sisällön paljastumisesta harmistu. Teemaksi valitsin hempeät kevätvärit sekä "Sinun kirjasi"-otsikon. Osa sivuista on otsikoitu ja niille sivuille ystäväni voi kirjoittaa omia ajatuksiaan kyseisistä aiheista.

 

 

 

Tein siis ystävälleni lahjaksi Maze-kirjan. Kyseisiä pikkuopuksia olen tehnyt ensimmäisen kerran kolmisen vuotta sitten, lähipiiriini syntyi vauvoja! Halusin viedä tuliaisiksi pienet kirjaset, mihin voisi sitten halutessaan täydentää ajatuksia ja muistoja lapsesta. Tekniikka oli kuitenkin päässyt unohtumaan vuosien saatossa, joten onnekseni löysin vielä tämän ohjevideon kirjan taittelusta!

Materiaaleina käytin tavallista askartelukartonkia- ja paperia, leimoja ja mustetta, (silkki)nauhaa sekä tarroja. Saksetliimaviivotin - ne nyt on mukana aina!

 

 

 

(Olen kyllä tosi huono ottamaan kuvia valmistuvaiheista ja niinpä nytkään niitä ei ole. Lisäksi huomasin vasta kirjeen postiin pudotettuani, että myös kaikki kuvat valmiista kirjasta ovat aika kökköjä. Höh. Toivottavasti kuitenkin ajatus tulee selväksi kuvia katsomalla!)

 

 

 

Maze-kirja on siitä hauska tapaus, että vaikka se on kooltaan pieni, sen sisään ja taskuihin voi pudotella kaikenlaisia lappuja ja yllätyksiä. Minä laitoin postiin mukaan muutamat teepussit! Ne tuovat toivottavasti hyvää tuoksua kirjekuoreen sekä kylminä talvi-iltoina lämmintä mieltä ja oloa kuuman juoman muodossa.

 

 

Kirjan lisäksi tein kaksi magneettia softiksesta, mutta ne ihan rehellisesti sanottuna unohdin laittaa kirjeeseen mukaan. Ehkäpä annan ne Paulalle kun tapaamme kuukauden päästä tiellä pohjoiseen!

 

 

 

Nyt kun olen viimein saanut siivottua oman askarrushuoneeni, oli pitkästä aikaa mukava tehdä askarteluja kotona. Suurimman osan täällä esitellyistä töistä olen tehnyt töissä, mutta nyt kun tilaa kotona taas on, voin puuhailla entistä enemmän omassa sopessani. Pitkästä aikaa sain esimerkiksi käyttöön kanssa-asujalta viime synttärinä lahjaksi saamani Big Shot-leikkurin! Kapine on ihana; sen avulla saa leikattua helposti ja nopeasti erilaisia kuvioita sekä lisäksi mm. kohokuvioitua paperia. Magneettien kukat sekä kirjan kannessa oleva punainen paperi on operoitu Big Shotilla. Mmmnam. Vielä kun saan viilattua viimeisetkin tavarat paikoilleen, voisin esitellä oman askartelulukaalini täällä blogissakin! Miltä kuulostaa?

 

Ps. Nyt kun katsoin kuvat läpi koneella, en voi olla muuta kuin todella tympääntynyt: kaikki kuvat ovat epätarkkoja ja suttuisia, ääääh. Pitää ehkä pyytää vastaanottajaa kuvaamaan lahja sen saapuessa ja lisätä sitten hieman tarkempia kuvia tänne.



Tunnelmapaloja.

Askartelu on puuhaa suurten ja pienten,

onnistumisen tunne tekee iloisen mielen

 

Ohessa muutamia tunnelmakuvia viikonloppuna olleelta tyttöleiriltä. Suunnittelin sinne aarrearkku-askartelun ja se oli ilmeisesti varsin onnistunut juttu! Tytöt, niin suuret kuin pienetkin, askartelivat aivan huikean kauniita rasioita ja niitä oli oikein ilo katsella!

 

 

 

 

 

 

Lisäksi muutama otos eräänä askarteluiltana tekemistäni korteista. Käytin leimana vessapaperirullaa. Kastoin rullan sormiväriin ja leimailin sen kanssa sydämiä kartonkiin. Leikkasin palat irti ja tein paloista kukkasia ja perhosia. Värikyllästetty kortti on ...no, värikyllästetty kortti!

 

 

 

 

 

 

Lopussa myös pari kuvaa kerhosta, missä muksut tekivät pahviotuksia. Lapset innostuivat askartelusta valtavasti ja tekivät toinen toistaan hienompia taideteoksia! Minun kettuni kalpeni erään tytön tekemän ketun rinnalla: mikä kaunotar!

 

 

 

 

Pahvia, pahvia.

Koskaan en ketuista tarpeekseni saa,

aina ne mieltäni nostattaa

Siksipä ketun taas esittelen teille

sillä minut se sai mielelle iloiselle.

 

 

Uusimmassa Pirkka-lehdessä oli idea hauskasta askartelusta, minkä ajattelin viedä tämän viikon puuhakerhoihin. Aaltopahvista askarreltu ja akryyliväreillä maalattu pahvidinosaurus vaikutti kivalta puuhalta ja päätin tehdä siitä mallikappaleen. Ensin pohdin tekeväni mallin mukaisen dinosauruksen, mutta taas kerran sisäinen kettutyttöni vei voiton ja puuhasin lapsille ihmeteltäväksi pienen repolaisen. En tiedä miksi, mutta ketut ovat aina kiehtoneet minua ja ne ovat suosikkieläinten listallani kärkikahinoissa kissojen ja mäyrien kanssa. Jei!

 

Ketun osat ovat siis aaltopahvia. Sain hyvin käyttöön edellisestä askartelutarviketilauksesta yli jääneen pahvilaatikon! Piirsin osat ensin paperille ja mallien mukaan sitten pahville. Leikkasin palat irti ja maalasin. Niiden kuivuttua leikkelin vielä sopiviin kohtiin lovet, jotta osat saatiin hyvin kiinni. Helppoa ja nopeaa!

 

Mittasuhteuista en sano mitään, mutta voin kertoa että ensin ketun jalat olivat kuin pulleat hevosenkengät. Samoin häntä oli valtava ja vaikka tuuheat ketut ovatkin sööteimpiä ikinä, päätin hieman trimmata jalkoja ja häntää, jotta otus näyttäisi edes hieman sopusuhtaisemmalta. Lopputulos on mielestäni ihan hauska ja siinä se nyt ikkunalaudalla ihmettelee toimistoni sekasotkua!

 

 

 

Kakku kahelle. (Gluteeniton)

Oli kerran yksi kakku,

sitten siitä tuli kaksi.

Onko tämän runon sanoissa takku,

vai eikö vaan käy sanaflaksi?

Huhhuijaa. Nyt on tämän kevään viidestä leiristä kaksi leiritty. Niin kuin edellisessä kirjoituksessa sanoin, olin yhden leirin edellisessä ja toisen nyt täällä uudessa. Molemmat leirit olivat mukavia, mutta niiden jälkeen olin kyllä todella puhki. Toisella leirillä jouduin valvomaan yömyöhään ja univelkaa oli melko roimasti, joten kun tulin kotiin olin ihan puhki. Hyvät yöunet sekä etä- ja vapaapäiviksi merkityt seuraavat päivät olivat poikaa ja niiden jälkeen koittanut viikonloppukin tuntui varsin hyvältä ja toivat kaivattua lepoa. Tosin viime yö meni kuitenkin hieman huonosti, sillä pikkuinen koiranretkumme Elma köhi ja kakoi koko yön ja me heräilimme sitä useaan otteeseen silittämään ja rauhoittelemaan. Aamulla soitto eläinlääkäripäivystykseen antoi meille vastauksia kysymyksiimme ja taudinkuvaksi napsahti kennelyskä. Sitä on kuulemma paljon liikkeellä täällä meidän asuinalueella (ja ilmeisesti ympäri Suomen) eikä koiraköhään ole mitään suurempia vippaskonsteja, jotta taudin saisi nopeasti hoidettua pois. Lepoa ja rentoa oloa siis vaan, niin olo paranee itsestään.

Toisella hiihtoloman leirillä teemana olivat olympialaiset. Pidin leirillä teemaan liittyen ryhmäkisat, joihin askartelin palkinnoksi mitaleja. Kuvaa en niistä tietenkään tajunnut ottaa, mutta värikkäistä kartongeista, tusseista, lumihiutaletarroista sekä vihreästä lastusatiininauhasta tuli ihan kivoja mitaleja lapsille palkinnoksi. Mitalien innoittamana suunnittelin myös seuraavaa leipomustani. Suomi lähti olympialaisiin ilman mitalitavoitteita, joten oli todella huikea yllätys, miten monta mitalia sieltä lopulta napsittiinkaan mukaan! Vaikka itse en olekaan sen suurempi penkkiurheilija, innostuin olympiakisoista kanssa-asujan seurassa niitä ihmetellen. Jossakin vaiheessa hämmensin itseäni sillä, että miltei myöhästyin työpalaverista, kun kuuntelin radiosta naisten sprintin finaalia... Loppujen lopuksi kun käytinkin melkolailla aikaa kisojen ihmettelyyn, päätin että mitaleita on syytä juhlia kakun kanssa!

Leivoin kakkupohjan tämän, jo hyväksi havaitun ohjeen mukaan. Tällä kertaa levitin taikinan kahdelle pellille tasaisesti ja sain leikattua pohjat kahdeksaan osaan. Kostutin kakun maidolla, mihin olin sekoittanut hieman vaniljasokeria. Täytteeksi levitin soseutettuja mustikoita, joiden värin lisäbuustaamiseen käytin hieman sinistä pastaväriä. Mustikoiden päälle levitin tuttua ja turvallista vispikerman ja rahkan seosta. Käytin seokseen puolet tavallista rahkaa ja puolet Valion vaniljarahkaa. Vispiä lisäsin noin kaksi desiä. Käärin kakun kasaan ja laitoin voipaperipaketissa kuvun alle odottamaan seuraavaa päivää.

Aamulla minulla oli kuitenkin ongelma! Olimme sopineet menevämme katsomaan puolisoni kummityttöä. Päätin aika äkisti, että haluaisin viedä mukana jotakin syötävää, kunnes tajusin että aikaa leipomiseen ei ollut. Kakku huuteli jääkaapissa, mutta ajattelin sen olevan hieman liian iso neljälle ihmiselle. Lisäksi olimme kutsuneet puolisoni vanhemmat (mitali)kahveille kiitokseksi siitä, että he olivat ottaneet Elman maalle juoksemaan hiihtolomaviikon ajaksi. Samainen kakku huuteli kaapissa uudestaan ja pohdin kuumeisesti mitä tekisin... Tattaraa, ratkaisu ongelmaan oli mielessä äkkiä: kakku puoliksi ja silti riittää kaikille! Tämä myös antoi mahdollisuuden koristella molemmat puolet eri tavalla ja pääsin kokeilemaan visioitani suklaakoristeiden teosta ja uusista pursotuksista!

Kummivierailulle veimme vispirahkaseoksella päällystetyn kakun, mihin laitoin koristeeksi vielä valkosuklaasta pursottamiani koristeita. Sulatin suklaan mikrossa ja sekoitin mukaan punaista pastaväriä. Sen jälkeen laitoin suklaan pakastuspussiin ja leikkasin sen kulmaan reiän pursottelua varten. Jälleen kerran hoksasin liian myöhään, että myös tuo suklaa olisi kannattanut temperoida. Koristeet nimittäin jähmettyivät pakastimessa hyvin, mutta kun asettelin niitä kakun päälle, alkoivat ne todella pian sulaa ja lötkistyä. Samaan ongelmaan törmäsin aikanaan veljeni rippijuhlissa, kun olin tehnyt sinne mustivalkosuklaajuustokakun. Kuumana kesäpäivänä koristeet nimittäin sulivat vielä nopeammin ja ajattelin silloin, että minun on keksittävä keino kuvioiden pelastamiseksi. Lahjakakun kanssa en kuitenkaan muistanut tätä mennyttä ongelmaa ja olin hieman hätää kärsimässä kun vaaleanpunaiset nappulat alkoivat muuttua löllöiksi. Sain ne kuitenkin nopeasti kakun päälle ja kakun takaisin jääkaappiin, joten ongelma ei ehtinyt muodostua kovin suureksi.

Seuraavana päivänä oli sitten virallisen (ja alkuperäisen suunnitelman mukaisen) mitalikakun koristelu. Peittelin kakun taas kerran vispillä ja rahkalla. Pursotukset tein samalla seoksella ja sinisen värjäsin pastavärillä oikeanlaiseksi. Koristeeksi sulattelin taas suklaata ja huoh ... En hoksannut temperoida suklaata! Hieman naureskelin itselleni, sillä edellisenä päivänä olin manannut samaa kämmiä ja päätin, että huomenna korjaan asian. Siinä sormet sinisenä koristeita kakulle nostellessani ajattelin, että seuraavalla kerralla suklaakoristeita tehdessäni minun on pakko muistaa temperointi. Suklaakoristeiden lisäksi ripottelin päälle kultaisia ja hopeita kuulia, mitalien värien takia tietenkin. Kaupasta en löytänyt pronssisia koristeita, mutta luotin lapsena tekemääni johtopäätökseen: kulta ja hopea yhdessä tekevät pronssia, joten sama logiikka sai päteä myös tässä kakussa.

Kakuista tuli hyvät. Sisältöhän molemmissa oli sama ja koristeluissakin käytin melkolailla samoja elementtejä, joten mautkin olivat lähellä toisiaan. Ainoa mikä minua hieman harmitti, oli se että käytin mustikoina pensasmustikoita. Vaikka soseutin niitä, silti ne tuntuivat paikoin vain isoilta riekaleilta kakussa. Eikä niiden makukaan kyllä yllä tavallisten metsämustikoiden tasolle, vaikka eivät isot pensasmustikatkaan pahoja ole. Ensi kerralla haluan kuitenkin käyttää tavallisia mustikoita ja mieluiten vielä sellaisia, mitä olen itse metsästä nyppinyt pakkaseen! Kakkujen koristelut olivat myös ihan okei, vaikka molempia lopputuloksia katsoessani olinkin hieman kahden vaiheilla siitä, ovatko kakut mauttomia vai eivät. Päädyin kuitenkin siihin, että ihana ja nuoresta iästään huolimatta monesta tiukasta paikasta jo selvinnyt tyttövauva ansaitsi kunnon lällykakun vaaleanpunaisilla hörsötyksillä. Lisäksi työllä ja taistelulla ansaitut olympiamitalit saivat kunnioitusta hurjalla suomisekamelskakoristuksella, mikä puolisoni mielestä oli "niin kamala, että huikea!" Mitä tuosta nyt sitten piti olla mieltä, en ollut ihan varma, mutta pakkoa sanoa: kakku olisi voinut olla vieläkin hurjemman näköinen, jos olisin toteuttanut kaikki koristeluvisioni! Päätin kuitenkin jättää jotakin seuraavaan kakkuun ja mitalikakku koristui sellaiseksi kuin koristui. 

Loppuun vielä kuva laskiaistapahtumasta, missä olin tänään tekemässä kasvomaalauksia lapsille. Sateenkaaret ja hymynaamat olivat suosittuja ja niitä sainkin maalailla monen monta päivän aikana. Kivaa oli, ei voi kieltää!

Onnelliset tikapuut.

Kiipeä aina kohti ylintä oksaa,

älä liikaa pelkää putoamista

Sillä onnen tikkailla ei pelkoa olla saa,

kun rakkaus ja ystävät estää tippumasta

 

 

Työelämä kiskoo juuri nyt moneen suuntaan, sillä hiihtolomaleirit ovat käynnissä. Viikonloppuna olin mukana "kotimaalla", kun minua pyydettiin mukaan entisen työpaikkani leirille. Mieluusti lähdin mukaan, sillä kaipuu tuttuihin maisemiin on toisinaan todella valtava. Viikonloppu oli aivan huikea ja suorastaan voimauttava ja haikein mielin jouduin lähtemään pois. Leirit ovat työssäni kaikkein parasta ja nautin niiden tekemisestä, niillä olemisesta ja niiden suunnittelusta paljon. Lohtua edellisen leirin päättymiseen tuo se, että jo kahden viikon päästä palaan samoihin maisemiin uuden työni tyttöjen kanssa, kun menemme tekemään yhteisen leirin. Tänään lähden myös täällä uusissa maisemissa leirille ja se on myös varsin mukavaa. Vaikka paikka ja leirikulttuuri ovat jossakin määrin erilaisia, on leiri silti aina leiri. Peruskaava on sama ja lapset ihania!

 

 

Mukavaa talvilomaviikkoa tai sitten jo voimia alkaneeseen arkeen! Oli miten oli, nauttikaa hetkistä!

 

 

Kuvassa onnellisuuden tikapuut, mitkä suunnittelin viime syksynä kerhoihin ensimmäiselle kerralle. Yksinkertainen idea, mikä kuitenkin pitää sisällään paljon. Pyysin lapsia kirjoittamaan tikkaille asioita, mitkä saavat heidän mielensä hyväksi ja auttavat heitä elämässä eteenpäin ilon ja riemun kautta! Lisäksi muutama tunnelmapala menneeltä leiriltä, missä teemana oli vieraanvaraisuus ja ystävällisyys. Lapset askartelivat hienoja ovikylttejä, minä kuvasin hienosti leikattuja softispaloja. Niin, ja paistoin vaahtokarkkeja ja liiskasin niitä pipareiden väliin!

  

 

Pyykkipoikakirje.

Kun postiluukku silloin tällöin kolahtaa,

on mieli aina odottava ja vallaton

Mut jos sua yllätys inha oottaa,

on pino valkoisia kuoria kovin lohduton

Siks toivoo kai toisinaan kaikki kirjettä kultaista,

ilman leimaa valtion virastojen

Sillä silloin kun saat ystävältä yllätyksen aukaista,

on ilo suurempi kuin taakka murheiden

 

Nyt haluan esitellä teille nopeasti muutaman postin, mitkä laitoin matkaan tänään. Löysin aikanaan internetin ihmeellisestä maailmasta hauskan idean pyykkipoikakirjeestä, mutta sivu jäi unohduksiin pitkäksi aikaa. Nyt taas muistin tuon hauskan kuvan ja aloin rakentamaan omia pikku viestipoikiani. Askar ei ollutkaan niin helppo kuin ajattelin, joten etsin netistä myös erilaisia tutoriaaleja kyseiseen askarteluun. Lopulta tein omat nappulani hieman muutamaa ohjetta soveltaen. Teen näiden söpöjen ylläripostien tekemisestä oman merkintänsä kun ehdin, mutta ideaa voi lähteä hakemaan esimerkiksi täältä. Haha, täältä voit myös katsella hauskoja eläinhahmoja, mitä pyykkipoikiin on tehty! Erityisesti tuolta toisen linkin takaa löytyvä keltainen kala on aika ihana!

 

 

 

 

Myös aiemmin esittelemäni maatuska lähti matkaan. Toivottavasti se tuo iloa uudelle omistajalleen!